Blogimerkintöjä

Siitepölyallergisten oirekausi päättyi – pujon siitepölyä erityisen vähän

3/9/2019

0 Comments

Siitepölyallergisten pahimmat ajat osuivat alkukevääseen, kun lepät kukkivat innokkaammin kuin vuosiin. Myös koivuissa oli lämpimän edelliskesän jäljiltä paljon norkkoja, mutta niistä irtosi siitepölyä vain puolet keskivertovuoden määrästä.

Heinien kukinnan torppasi poikkeuksellisen viileä heinäkuu, ja heinäpölyä mitattiin vain kolmannes keskivertokesän lukemista. Allergiakauden päättänyt pujo ehti kukkaan noin viikon myöhässä. Pujon siitepölyä oli ilmassa runsaasti vain kukinnan huippupäivänä 28.7., jolloin mitattiin 40 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Se on Kaakkois-Suomen matalimpia lukuja 2000-luvulla.

Elokuun loppuun jatkunutta pujokautta leimasi rikkonaisuus. Siitepölyä ei useina päivinä havaittu mittauspisteessä lainkaan. Tavallisena kesänä pujopölyä on ilmassa päivittäin lähes kolme viikkoa, tänä vuonna yhtenäistä jaksoa ei ollut viikkoakaan. Kesä olikin heikoimpien pujokesien joukossa, sillä kauden päätyttyä siitepölyä oli mitattu vain puolet tavanomaisesta.

Syyskuun aurinkoisina päivinä maan kaakkoisosiin saattaa vielä kaukokulkeutua tuoksukkien siitepölyä. Varsinkin pujoallergisille oireita aiheuttavaa siitepölyä ei vielä elokuun aikana ollut kantautunut Imatran keräimeen.

Joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste Imatrankoskella kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla määritetään jokaisen vuorokauden keskipitoisuus. Pujon siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat pujoallergikot saavat oireita. Pujo on paikallinen allergiahaitta, sillä kasvustojen lähellä siitepölypitoisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin seurannan kattotasolta mitatut arvot.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Siitepölytiedotteissa pujon pitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä siitepöly leviää heikosti ylempiin ilmakerroksiin. Eniten pujon siitepölyä on ilmassa aamulla ja aamupäivällä kasvustojen tuntumassa. Pujojen niittäminen ja kitkentä pihapiiristä ennen kukintakautta vähentää siten tehokkaasti allergisen oireilua.

Lisätietoja:
Tutkimuskoordinaattori Tiina Vitikainen, Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti

0 Comments

Tulehdukselliset suolistosairaudet kuormittavat nuoria

27/8/2019

0 Comments

Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavat nuoret tarvitsevat sairautensa aktiivisuuden ja lääkehoidon seurannan lisäksi henkistä tukea. Nämä suolistosairaudet ovat suuri henkinen painolasti sekä lisäävät kuolleisuutta ja riskiä sairastua syöpään.

Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. Ne alkavat yleensä 15–35-vuotiaana oireinaan vatsakivut ja verinen ripuli. Suomalais-tanskalaisessa 23 vuoden seurantatutkimuksessa ilmeni, että nämä suolistosairaudet lisäävät jonkin verran syöpää ja kuolleisuutta.

Juuri julkaistuun tutkimukseen otettiin mukaan alle 18-vuotiaana tulehdukselliseen suolistosairauteen aikavälillä 1992–2014 sairastuneita. Kansallisista potilasrekistereistä saadut tiedot yhdistettiin syöpä- ja kuolinsyyrekistereihin, jolloin saatiin tiedot 2014 mennessä syöpään sairastuneista tai kuolleista nuorista. Tutkimuksen yhteensä 6689 tulehduksellista suolistosairautta sairastavista potilaista 72 henkilöä sairastui keskimäärin 25-vuotiaana syöpään, useimmiten paksusuolen syöpään, ohutsuolen syöpään tai maksasyöpään.

Potilaista 65 menehtyi keskimäärin 22-vuotiaina joko syöpään, tulehdustiloihin tai oman käden kautta. Verrattuna muuhun väestöön tulehdukselliset suolistosairaudet lisäävät siis jonkin verran sekä syöpään sairastuvuutta että kuolleisuutta.

– Vaikka nämä riskit ovat suhteellisesti kohonneet kaksinkertaisiksi, on absoluuttinen riski kuitenkin edelleen pieni, HUSin lasten ja nuorten sairauksien ylilääkäri, professori Kaija-Leena Kolho korostaa.

Tutkijat pitävät tutkimustuloksia kuitenkin merkkinä siitä, että tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavat saattavat voida huonosti niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tarvitaan katkeamatonta seurantaa ja henkistä tukea
Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, että tulehduksellisen suolistosairauden säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää, jotta sairauden oikea-aikaisella hoidolla voidaan vähentää komplikaatioiden riskiä.

– Kontrollikäynneillä on suuri merkitys, sillä silloin voidaan saada lääkehoito säädettyä ajantasaiseksi ja suoliston tulehdustila hallintaan. Lisäksi lääkehoidon mukauttaminen sairauden aktiivisuuden mukaan vaatii erikoisosaamista, Kaija-Leena Kolho sanoo.

Seuranta ei kuitenkaan toimi tutkijoiden mukaan nuorten kohdalla tarpeeksi hyvin.

– On oleellista, että hoitopaikka on nuorten helposti tavoitettavissa. Nuorille tapahtuu tuossa iässä paljon ja jos seuranta on heidän kannaltaan hankalasti järjestetty, jää se helposti kokonaan väliin jopa vuosiksi. Toinen iso haaste, joka voi aiheuttaa hoitoon katkoksia ja viivästyksiä, on tilanne, jossa nuori siirtyy hoitoon aikuisten puolelle. Nuorten seurannan ja hoidon toteutumisessa on myös alueellisia eroja, Kolho listaa.

Kuolleisuutta aiheuttavista tekijöistä jatkuva aktiivinen tulehdus on tärkeä riskitekijä ja voi heijastaa ongelmia nuorten potilaiden hoitoon hakeutumisessa. Syöpien syyt ovat kuitenkin vielä mysteeri, sillä niiden kehittymismekanismeja ei tulehduksellisissa suolistosairauksissa tunneta.

Muuta väestöä suuremmat itsemurhaluvut kertovat puolestaan sairauden henkisestä kuormittavuudesta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei tältä potilasryhmältä löytynyt itsemurhia rekistereistä vuoden 2013 jälkeen.Kolho arvelee, että psyyken ongelmia pystytään nykyisin tunnistamaan ja niihin myös puututaan aiempaa paremmin.

Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastaa Suomessa jo lähes 50 000 henkilöä ja niiden ilmaantuvuus lisääntyy jatkuvasti noin 2000 vuosivauhdilla. Sairauden oireita hoidetaan lääke- ja leikkaushoidoilla, mutta niiden perimmäistä aiheuttajaa ei tiedetä.

Lähde: HUS

0 Comments

Kehno ruokavalio kurittaa vatsaa ja suolistoa

27/8/2019

0 Comments

Itselle sopimattoman ravinnon vaikutukset tuntuvat koko kropassa. Ravitsemus on avainasemassa myös terveysongelmien ratkaisemisessa – joskus jopa ainoa hoitomuoto.

Erilaisten ruokavalioiden kirjo on nykyään laajempi kuin koskaan, ja ruokailuun panostetaan yhä enemmän. Syömisen perusasiat ovat silti monella hukassa. Moni kärsii turhaan vaivoista, joihin löytyisi vastaus lautaselta.

Ravitsemus on suoraan yhteydessä suoliston terveyteen; esimerkiksi keliakia on sairaus, jonka ainoa hoito on ruokavalio. Ruokavalio näyttelee suurta roolia myös keskivartalolihavuuteen linkittyvän rasvamaksan suitsimisessa.

– Rasvamaksapotilailla kertyy usein rasvaa vatsaonteloon ja sisäelimiin, kuten maksaan. Tämän seurauksena maksasoluja voi tulehtua ja jopa tuhoutua, maksa-arvot nousevat ja maksaan saattaa muodostua sidekudosta. Pahimmillaan tuloksena voi olla jopa maksakirroosi. Pitkälle edenneessä tilanteessa voi olla maksan vajaatoimintaa, hyvin pieni osa voi tarvita maksansiirtoa. Tällainen tilanne ennaltaehkäistään parhaiten elintapamuutoksilla, gastroenterologian ja sisätautien erikoislääkäri Olli-Pekka Koivurova Terveystalosta kertoo.

Rasvamaksa on usein osa metabolista oireyhtymää, johon liittyy myös kohonnut riski verenpainetautiin, diabetekseen, korkeaan kolesteroliin, sepelvaltimotautiin ja refluksitautiin. Tämän kokonaisuuden hoidossa ruokavaliolla on iso merkitys, sillä painonhallinnasta hyötyvät kaikki osa-alueet.

– Liikunta on hyvä tapa pitää yllä tavoitepainoa, mutta painonhallinnassa keskiössä on nimenomaan dieetti, Koivurova painottaa.

Refluksitauti aisoihin ruokaremontilla
Joka kolmas suomalainen sairastaa refluksitautia. Useiden suolistosairauksien tapaan myös sen hoidossa korostuvat elämäntapa- ja ruokavalio-ohjeet. Mikäli refluksitauti on muodostunut painonnousun tuloksena, voivat ruokavalion korjaaminen ja painonpudotus viedä taudin kokonaan mennessään. Ruokavalion suunnittelu on joka tapauksessa tärkeää oireiden kurissa pitämiseksi.

Tietyt ruoka-aineet aiheuttavat refluksioireita, kuten närästystä, kahdella tavalla: joko aiheuttaen ärsytystä ruokatorvessa muuttaen vatsansisällön pH-arvoa matalammaksi tai rentouttaen ruokatorven alasulkijan mahdollistaen happaman aineksen nousun ylös ruokatorveen.

– Ruokatorvea ärsyttäviä aineita ovat esimerkiksi kahvi, alkoholi, sitrushedelmät, paprika, valkosipuli, sipuli, omena ja tomaatti. Rasvaiset aineet, kuten suklaa, lohi ja pizza puolestaan avaavat ruokatorven alasulkijan, Koivurova listaa.

– Nautitun ruoan määrällä on paljon vaikutusta oireiden vahvuuteen. Mitä enemmän syöt kerralla, sitä pahemmin voit oirehtia.
Sappikivipotilailla kiusaa aiheuttavat usein rasvaisen ruoan lisäksi paistetut ja grillatut ruoat.

Terveellinen ruokavalio, ongelmaton vatsa?
Jos suolen toiminta mietityttää, kannattaa kurkistaa omaan jääkaappiin. Ummetuksesta kärsivien tulisi välttää esimerkiksi runsasta teenjuontia, banaania ja juustoja. Vatsaa löysyttäviin ruoka-aineisiin puolestaan lukeutuvat keinomakeutusaineet, luumu ja ksylitoli. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, eivätkä kaikki ruoat toimi samoin jokaisen kohdalla.

Yksi yleisimmistä ruoansulatusvaivoista on laktoosi-intoleranssi, josta kärsii noin viidennes pohjoismaalaisista. Maailmanlaajuisesti sitä potevien määrä on jopa 90 % luokkaa. Kun elimistö ei pysty pilkkomaan maitosokeria, muodostuu suolikaasuja ja suolen sisältöä löysyttäviä tekijöitä, mikä tuntuu vatsan oireiluna.

Keliakiassa oireiden taustalla on puolestaan vehnän, ohran ja rukiin sisältämä gluteeni. Gluteeni aiheuttaa osalle ihmisistä ohutsuolen alkuosapainotteisen tulehduksen, joka heikentää ravintoaineiden, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä.

Ruokavalioon kiinnitetään erityistä huomiota myös haavaisen paksusuolen, Crohnin taudin ja ärtyvän suolen hoidossa.

– Ruokavalio ei juurikaan rauhoita tulehdusta, mutta se voi vähentää oireita merkittävästi. Usein jo vehnän, ohran ja rukiin korvaaminen kauralla helpottaa oloa. Lisäksi rajoitetaan keinomakeutusaineita, mausteista ja rasvaista ruokaa sekä keittämättömiä juureksia, kuten porkkana- ja lantturaasteita.

Kannattaa muistaa, etteivät ruokien epäterveellisyys ja niiden aiheuttamat vaivat aina kulje käsi kädessä. Myös terveelliset ruoka-aineet aiheuttavat vatsa-oireita.

– Ruis on kaikista terveellisin kuitu – ja usein eniten oireita aiheuttava. Refluksioireita aiheuttavat yhtä lailla hyvät rasvat, kuten lohi. Kasviksetkin ovat terveellisiä, mutta erityisesti raakana ne aiheuttavat osalle vatsan turvotusta. Terveellinen ruokavalio ei siis aina takaa ongelmatonta vatsaa! Koivurova muistuttaa.

Lähde: Terveystalo
www.terveystalo.com

0 Comments

Keliakiaviikko 2.–8.9.2019: Oivalla oireet, kesytä keliakia!

27/8/2019

0 Comments

70 000 suomalaista sairastaa tietämättään keliakiaa.

Suomessa noin 40 000 ihmistä tietää sairastavansa keliakiaa, mutta valtaosa eli noin 70 000 ihmistä on vielä ilman diagnoosia.

– Keliakia on edelleen alidiagnosoitu sairaus maassamme, vaikka tauti osataan tunnistaa yhä paremmin. Keliakiadiagnoosit ovat lisääntyneet, mutta niin on myös taudin todellinen esiintyvyys, professori Katri Kaukinen Tampereen yliopistosta sanoo.

Keliakia on elinikäinen sairaus, jonka ainoa hoito on tarkka gluteeniton ruokavalio. Keliakiaan voi sairastua minkä ikäisenä tahansa ja sen oireet ovat hyvin monenlaisia.

– Oireita ovat vatsavaivat, aftat, nivelkivut tai -turvotus, osteoporoosi, kutiseva ja rakkulainen ihottuma, koholla olevat maksa-arvot, hampaiden kiillevauriot, laihtuminen, anemia, masennusoireet, kuukautishäiriöt, hermosto-oireet, hedelmättömyys, viivästynyt murrosikä ja kasvuhäiriöt lapsilla, Kaukinen luettelee.

Lisäksi keliakia voi olla lähes tai täysin oireeton. Hoitamaton keliakia voi aiheuttaa lisäsairauksia, kuten osteoporoosia, hedelmättömyyttä ja pahanlaatuisia kasvaimia.

– Tämän vuoden keliakiaviikon ”Oivalla oireet, kesytä keliakia!” -kampanjalla haluamme lisätä ihmisten tietoisuutta keliakiasta, jotta tietämättään keliakiaa sairastavat osaisivat hakeutua tutkimuksin ja saisivat diagnoosin, ravitsemusterapeutti Sanna Arnala Keliakialiitosta kertoo.

Keliakiadiagnoosin voi nykyisin saada selvissä tapauksissa pelkän verinäytteen perusteella. Tarvittaessa otetaan koepala ohutsuolesta tai ihokeliakiaa epäiltäessä iholta.

Keliakiaa sairastavien lähisukulaisilla eli keliaakikon vanhemmilla, sisaruksilla ja lapsilla on 5–10 prosenttia suurempi riski sairastua keliakiaan kuin muilla ihmisillä. Riski on tavallista suurempi myös henkilöillä, jotka sairastavat jotain muuta autoimmuunisairautta, kuten tyypin 1 diabetesta tai Sjögrenin oireyhtymää.

Lisätietoja:
keliakialiitto.fi

0 Comments

Tutkittua tietoa kolesterolista

21/8/2019

0 Comments

Noin 700 000 suomalaista syö kolesterolia alentavia lääkkeitä, statiineja. Valtaosa heistä ihan turhaan, sillä statiinien syöminen ei estä terveitä ihmisiä sairastumasta sepelvaltimotautiin tai sydäninfarktiin.

Terveiden ihmisten kolesterolilääkitys perustuu noin 50 vuoden takaiseen uskomukseen, jonka mukaan sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti johtuisivat kolesterolista. Sydäntautien primaari- ja senkdaariehkäisyssä kohonneiden triglyseridien, apolipoproteiinien ja muiden veren rasvojen alentaminen sekä kroonisen matala-asteisen tulehduksen vaimennus ovat tärkeämpiä kuin kokonaiskolesterolin alentaminen lääkkein.

Kun Dwight ”Ike” Eisenhower toimi Yhdysvaltain 34. presidenttinä vuosina 1953–1961, hän sai sydäninfarktin. Hänen henkilääkärinsä julisti tiedotusvälineissä, että syynä oli kolesteroli, vaikka ”Iken” kolesterolilukemat olivat matalat. Tällä saatiin lääkärit määräämään miljoonille ihmisille statiineja Yhdysvalloissa ja muualla.

Tosiasiassa sepelvaltimotauti on tulehdussairaus, osoitti saksalainen Nobel-palkittu Rudolf Virchow (1821–1902) jo 1850-luvulla. Tämä seikka jäi unhoon vuosikymmeniksi kolesteroliteorian vallattua lääkäreiden ja maallikoiden ajatusmaailman.

Vasta viime vuosina monet vaikutusvaltaiset lääkärit – Suomessa mm. professorit Antero Kesäniemi, Petri Kovanen ja Timo Strandberg –ovat nostaneet tulehduksen merkityksen uudelleen esille lääkärilehdissä. Asia on edelleen outo useimmille terveydenhuollon ammattihenkilöille, maallikoista puhumattakaan.

Kroonisen matala-asteisen tulehduksen ehkäisy, vaimennus ja sammuttaminen vähentää sairastumista ja parantaa jo sairastuneiden ennustetta, vaikkei kolesteroli alenisi yhtään, osoitti äsken jättisuuri amerikkalainen 25 vuotta jatkunut seurantatutkimus CANTOS. Sen tekivät maailmankuulun Brigham and Women's Hospitalin sydänlääkärit professori Paul M. Ritkerin johdolla.

Työryhmä seurasi keskimäärin neljä vuotta 10 000 potilasta, jolla oli aikaisemmin ollut sydäninfarkti ja joiden tulehdusarvo herkkä CRP (hs-CRP) oli koholla. Kaikki potilaat saivat aggressiivista käypää hoitoa, mm. statiineja. Lisäksi heille annettiin joko tulehdusläääkettä tai lumetta.

Tulehduslääke vähensi sydän-ja verisuonitautien riskiä keskimäärin 15 prosenttia ja sairaalahoidon tarve äkillisten oireiden vuoksi väheni 17 prosenttia. Kuitenkin niillä potilailla, joilla hs-CRP aleni paljon (alle 2 mg:aan litraa kohti), vähenivät kokonaiskuolleisuus ja sydänkuolleisuus 30 prosenttia ja sydänkohtaukset ja aivohalvaukset 25–28 prosenttia käypään hoitoon ja lumevalmisteeseen verrattuna.

Kalliiden kirurgisten toimenpiteiden, kuten ohitusleikkausten ja pallolaajennusten tarve väheni yli 30 prosenttia. Nämä hyödyt olivat paljon suurempia kuin mitä statiinihoidolla saadaan aikaan. Johtavat yleislääketieteen lehdet The Lancet ja New England Journal of Medicine julkaisivat tutkimuksen ja Amerikan Sydänliitto (AHA), MedPageToday ja maailman johtavat tiedotusvälineet kirjoittavat siitä.

Hämmästystä herätti, että puolella sydänkohtauksiin sairastuneista potilaista oli alhainen kolesteroli. Näin ollen kolesteroli EI voi olla sydäntautien syy, päättelivät sydänlääkärit. "Ensimmäistä kertaa olemme nyt kyenneet osoittamaan lopullisesti, että tulehduksen vaimentaminen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tällä havainnolla on kauaskantoiset seuraukset. Nyt voimme hoitaa potilaita uudella tavalla, vaimentamalla ja sammuttamalla tulehdusta, jolloin voimme parantaa merkitsevästi suuren riskin ihmisten ennustetta”, professori Ritker tiivisti. "Sydänlääkäreiden tulee oppia tulehdusasiat”, hän korosti. Ritker toimii Brigham and Women's Hospitalin sydän- ja verisuonisairauksien keskuksen johtajana, joten hänen lausunnoillaan on suuri painoarvo.

"Tuloksemme osoittavat valtimonkovettumataudin (ateroskleroosin) immunologisen luonteen ja aloittavat uuden aikakauden sydäntautien hoidossa”, iloitsi tohtori Peter Libby, toinen Brigham and Women's Hospitalin sydänlääkäri. Monet sydänlääkärit ovatkin luopuneet kolesteroliteoriasta ja statiinihoidoista, esimerkiksi Espanjan Aurinkorannikolla toimiva suomalaisten sydänyhdistyksen luottolääkäri kardiologian apulaisprofessori Sergio Mejilla Viana, joka julkaisi äsken kirjan sydäntautien epätyypillisistä riskitekijöistä. Hän korosti tulehduksen vaimennuksen tärkeyttä ravintolisien avulla. Erityisesti hän mainitsi C-, D- ja E-vitamiinit, karnosiinin ja ubikinonin. Itse lisään luetteloon berberiinin, magnesiumin, pre- ja probiootit ja E-EPAn.

Sepelvaltimotaudin todellisen syytekijän, tulehduksen, resoluutio (sammuttaminen) on tehokasta ennalta ehkäisyä ja hoitoa, osoittavat monet muutkin pätevät väestötutkimukset, kuten viime marraskuussa julkaistu jättitutkimus REDUCE-IT. Siinä seurattiin viisi vuotta yli 8000 henkilöä, joiden LDL-kolesterolin ja triglyseridien pitoisuudet olivat pysyvästi koholla, ja heille oli määrätty statiinilääkitys. 70 prosentilla osallistujista oli diagnosoitu sepelvaltimotauti tai tyypin 2 diabetes sekä vähintään yksi muu sydäntaudin riskitekijä. Puolet koehenkilöistä sai käyvän hoidon lisänä lumetta ja puolet E-EPA-kalaöljyä neljä grammaa päivässä. E-EPAn käyttö vähensi – käypään hoitoon verrattuna – 26 % sydän- ja verisuonitapahtumia (sydäninfarkteja ja aivohalvauksia) sekä vähensi lisäksi 20 % sydänperäisiä kuolemia. Tulokset ylittivät tutkijoiden odotukset.

E-EPAn vaikutusmekanismeja ovat tulehduksen resoluutio ja veren rasvaprofiilin korjaaminen, kirjoittavat sydänlääkärit selostaessaan tutkimusta monissa lääkärilehdissä eri puolilla maailmaa. Japanissa sydänlääkärit ovat määränneet jo yli 30 vuotta potilailleen E-EPAa 1800 mg päivässä, mikä on Japanin terveysministeriön suositus. Sydänlääkärit Nakao ja Morita toteavat International Heart Journalin pääkirjoituksessa, että kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät valtimoita ahtauttavien paakkujen eli plakkien syntyä nimenomaan tulehdusta vaimentavien ominaisuuksiensa ansiosta.

Seerumin kokonaiskolesteroli, sellaisena kuin sitä laboratorioissa mitataan, ei siis ole valtimotautien syy. Sitä vastoin hapettunut ox-LDL-kolesteroli, kohonneet triglyseridit ja apolipoproteiinit ovat valtimotautien riskitekijöitä, joita tulee ja kannattaa hoitaa. Statiinit eivät kuitenkaan alenna niitä, vaikka moni niin kuvittelee. Sitä vastoin monet ravintolisät alentavat niitä tehokkaasti ja turvallisesti. Tällaisia tehokkaita ja turvallisia ravintolisiä ovat mm. berberiini, D-vitamiiini, E-EPA-kalaöljy, K2-vitamiini, kurkumiini ja ubikinoni. Ne eivät aiheuta haittavaikutuksia ja sopivat hyvin täydentämään lääkehoitoja.

Teksti: Tohtori Matti Tolonen
tritolonen.fi

0 Comments

Suomalaislöytö: Uutta tietoa silmän toiminnasta

19/8/2019

0 Comments

Suomalaislöytö tuo uutta tietoa silmän toiminnasta ja verkkokalvon sairauksien syntymekanismeista.

Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet silmän verkkokalvon epiteelikudoksesta kanavaproteiineja, joiden on ajateltu kuuluvan vain sähköisesti aktiivisin kudoksiin, kuten hermo- ja sydänkudoksiin. Tampereen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että nämä jänniteherkät natrium-ionikanavat osallistuvat epiteelikudoksessa prosessiin, joka vastaa viereisen hermokudoksen eli verkkokalvon aistinsolujen uusiutumisesta.

Tutkimustulokset ovat erittäin merkittäviä sekä perustutkimuksen näkökulmasta että silmän ja erityisesti parantumattomien verkkokalvon sairauksien kannalta, sillä useiden sairauksien syntymekanismeja ymmärretään vielä puutteellisesti.

- Tutkimusprojektissa löydettiin silmän verkkokalvolle kriittisen tärkeästä epiteelikudoksesta proteiineja, joiden toiminta on välttämätöntä hermokudokselle, mutta joiden esiintyvyyttä tai toimintaa epiteelikudoksessa ei ole aiemmin raportoitu, akatemiatutkija Soile Nymark Tampereen yliopistosta kertoo.

- Nämä proteiinit, jänniteherkät natrium-ionikanavat, toimivat yleisesti hermosolujen sähköisen signaloinnin synnyttäjinä, Nymark sanoo.

- Siksi onkin jännittävää ajatella, mitä kaikkea ne voivat tehdä epiteelikudoksessa, jonka on perinteisesti ajateltu olevan sähköisesti passiivinen, Nymark jatkaa.

Verkkokalvon aistinsolujen uusiutuminen on välttämätöntä näköaistille ja se vaatii tarkkaan ohjatun ja monivaiheisen solusyönti-prosessin toimimista viereisessä epiteelikudoksessa. Tässä prosessissa osa verkkokalvon aistinsolusta irtoaa ja viereinen epiteelikudos sulkee sen sisäänsä. Tämän jälkeen epiteelikudos hallitusti hajottaa nämä irronneet aistinsolujen osat ja siten ylläpitää verkkokalvon normaalia toimintaa.

Nyt tehty havainto paljastaa, miten solujen sähköisestä signaloinnista vastaavat kanavaproteiinit vaikuttavat solusyöntiprosessiin. Tämä prosessi on häiriintynyt monissa verkkokalvon rappeumataudeissa, tärkeimpänä esimerkkinä verkkokalvon ikärappeuma (age-related macular degeneration, AMD). Tamperelaisten johtaman tutkimuksen myötä tämän sairauden syntymekanismeja voidaan tarkastella uudessa valossa, mikä luo mahdollisuuksia parantavien hoitojen kehittämiseen.

Epiteelikudosten toiminnan ymmärtäminen perustuu vahvasti solubiologiseen tutkimukseen. Tutkijat ottivat silmän epiteelikudoksen tutkimiseksi käyttöön tekniikoita, joilla selvitetään hermosolujen sähköistä viestintää.

- Tämä näkökulma mahdollisti nyt tehdyn uuden havainnon ja toi esiin sen, että sähköisten ilmiöiden ja niiden taustalla olevien ionikanavien suurta roolia epiteelikudosten toiminnassa ei ehkä vielä ole täysin tiedostettu, Nymark huomauttaa.

Monitieteisen projektin jatkossa keskitytään erityisesti nyt löydettyjen kanavien rooliin epiteelisolujen välisessä viestinnässä.

Tutkimustulokset on julkaistu arvostetussa brittiläisessä BMC Biology -tiedelehdessä.

Julia K Johansson; Viivi I Karema-Jokinen; Satu Hakanen; Antti Jylhä; Hannu Uusitalo; Maija Vihinen-Ranta; Heli Skottman; Teemu O Ihalainen; Soile Nymark. Sodium channels enable fast electrical signaling and regulate phagocytosis in the retinal pigment epithelium. BMC Biology BMCB-D-19-00269

Artikkeli julkaistaan osoitteessa
https://bmcbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12915-019-0681-1

Lähde: Tampereen yliopisto

0 Comments

Kesän 4 tärkeää eteeristä öljyä

29/7/2019

0 Comments

Olet ehkä tottunut käyttämään aromaterapeuttisia eteerisiä eli haihtuvia öljyjä tuoksulyhdyssä luomaan asuntoosi tai mökille hyvää tuoksua ja tunnelmaa. Mutta eteeriset öljyt ovat paljon enemmän – ne auttavat myös erilaisissa "kesän ongelmissa" kuten hyttysten ja paarmojen puremissa ja pistoissa ja hoidossa sekä auringonpolttaman ihon hoidossa.

LAVENTELI (Lavandula angustifolia) – eteeristen öljyjen äiti
Jos aurinko polttaa ihoa, kannattaa ehdottomasti käyttää siihen laventelin laimennosta. Lisää laventelia 2-3 tippaa 5 ml eli pientä ruokalusikkaa kohti kasviöljyä. Laventelia voit myös sekoittaa Kehäkukkaöljyyn tai Kehäkukkavoiteeseen.

Laventeli rauhoittaa ihoa ja mieltä, hoitaa kesäihottumia ja hyönteisten pistoksia, puremia ja rakkoja.

Laventelia käytetään myös unettomuuteen. Monella on vaikea nukkua, kun päivä pitenee ja valoisuus lisääntyy. Tällöin eteeristä öljyä pirskotellaan sängyn pääpuolelle lakanoille tai sitä hengitetään tuoksulyhdyn, diffuuserin tai nenäliinan kautta. Laventeli voi auttaa ylikierroksilla käyvää henkilöä laskeutumaan kesälomaan. Laventeli rentouttaa myös lihakset ja mahakrampit. Laventelia käytetään myös muurahaisten torjuntaan pirskottelemalla öljyä muurahaispoluille.

SITRONELLA (Cymbopogon nardus) – luonnollinen hyönteisten torjuja
Luonnossa, metsissä ja rannoilla liikkuessa on paljon mukavampaa olla kun käyttää sitronellaa joko pirskottelemalla sitä ulkoiluvaatteille tai käyttää sitä laimennettuna suoraan iholle. Laimenna 3-5 tippaa 1 rkl:sta (5 ml) kasviöljyä kohti. Verenhimoiset mäkäräiset ja hyttyset pysyvät paremmin loitolla, kun lisäät sitronellaa 1-2 tunnin välein.
Sitronellaa voit käyttää myös esim. verannalla ja kesämökin grillipaikassa tuoksulyhdyssä häätämään inisijät pois.

TEEPUU ELI TEA TREE (Melaleuca alternifolia) – tehokas mikrobien tappaja
Teepuuta suositellaan käytettäväksi kun iho on tulehtunut, on finnejä, kynnessä on sientä ja huuliherpes on iskenyt esim. stressin ja liiallisen auringon ansiosta. Kynsisienessä teepuuta voi laittaa kynnen päälle yhden tipan1-2 kertaa päivässä – muissa käytöissä se laimennetaan öljyyn kuten muutkin eteeriset öljyt.

Teepuu on, ainakin minulle tehonnut estämään paarmoja ja hirvikärpäsiä. Kesällä tein puutarhassa bikineissä töitä kymmeniä paarmoja kiusanani. Kun pirskottelin teepuuta olkihattuuni ja bikineihin, paarmat hävisivät täysin.

Teepuulla voi myös desinfioida talven jäljiltä esim. mökin pintoja mihin hiiret ovat ulostaneet. Samoin sillä voi desinfioida liiasta kosteudesta aiheutuneita homekohtia esim. saunan pesutilassa. Tähän voi ottaa avuksi myös timjamin eteerisen öljyn ja laimentaa molempia alkoholiin 1:10 suhteessa. Suihkepullon kautta liuosta on helppo käyttää.

PIPARMINTTU (Mentha piperita) – huoneilman ja kehon raikastaja
Tunkkaista hajua saa kätevästi pois pirskottelemalla piparminttua lattialle tai matoille. Esimerkiksi talven jäljiltä mökki, ulkohuusi ja varastot voivat haiskahtaa epämiellyttäviltä. Tietenkin myös sisävessoissa sitä on mukava käyttää ilman raikastamiseen.

Laimennettuna sillä voi raikastaa kuumaa, päänsärkyistäkin oloa kun sivelee sillä ohimoita ja kallon pohjaa. Sitä voi myös vain hengitellä syvään pullon suusta. Pitkillä automatkoilla se auttaa jaksamaan. Samoin se helpottaa matkapahoinvointia.

Piparminttu voi olla myös avuksi, kun on syönyt jotain sopimatonta ja vatsassa kipristelee. Tällöin laimenna sitä taas samalla tavalla ja hiero mahalle tai/ja ota tippa kasviöljyn tai hunajan kera suuhusi. Se vie myös näin pois ilmavaivoja.

ETEERISTEN ÖLJYJEN TURVALLINEN KÄYTTÖ

Hieronnassa ja ihonhoidossa tehdään aina laimennus. Lisää pieneen ruokalusikalliseen (n. 5 ml) kasviöljyä 1-2 tippaa eteeristä öljyä. Pohjaöljynä käytetään kylmäpuristettuja kasviöljyjä tai voidetta.

Höyryhengitystä tai kasvojen kauneushöyrytystä varten käytä 2-4 tippaa pariin litraan kuumaa vettä. Aseta pyyhe pään yli ja aseta kasvot sopivalle etäisyydelle vedestä.

Kylpyveteen voit tiputtaa eteeristä öljyä 5-10 tippaa esim. ensin shampooseen (n. 1 rkl) tai merisuolaan sekoitettuna.

Tuoksulyhdyssä annostus on 1-4 tippaa veden pinnalle ja lyhdyn alle tuikkukynttilä. Käytä kuumaa vettä niin saat tuoksua nopeasti.

Huonetuoksua saat, tuoksulyhdyn lisäksi, pirskottelemalla eteeristä öljyä esim. matoille tai lisäämällä sitä ilmankostuttimeen, diffuuseriin tai suihkepulloon alkoholin kera.

Löylytippoina eteerisiä öljyjä voit käyttää, saunan koosta riippuen 1-5 tippaa löylykauhalliseen vettä tai ”saunan henkeen" tiputettuna. Huom! ei koskaan suoraan kiuaskiville!

Parfyymin voit kokeilla tehdä myös tuoksumieltymyksesi mukaan sekoittamalla eteerisiä öljyjä jojobaöljyyn tai alkoholiin esim. 10 ml:aa kohti 10-15 tippaa.

Pyykkietikkaa varten lisää 50ml kohti väkiviinaetikkaa 5-10 tippaa eteeristä esim. laventeliöljyä. Lisää se huuhteluainesäiliöön.

VAROITUKSET
Eteerinen öljy on laimennettava aina ennen käyttöä iholle. Poikkeuksena teepuuöljy, jota voit laittaa tipan päivittäin kynnen päälle, kynsisieniongelmaan ja laventelia tipan palaneelle iholle.
Eteerisen öljyn joutumista silmiin on varottava. Vahingon sattuessa se huuhdellaan heti pois silmistä viileällä vedellä.
Eteerisiä öljyjä ei tule käyttää sisäisesti omin neuvoin. Niitä tosin käytetään suklaan ja hunajan maustamisessa pieniä määriä. Vahingon sattuessa tulee heti ottaa muutamia ruokalusikallisia kasviöljyjä, jolloin limakalvoja ärsyttävä ominaisuus laimenee. Älä oksennuta!
Eteerisiä öljyjä ei suositella käytettäväksi raskaana oleville, imettäville äideille tai vauvoille kuin tilapäiseen, hyvin vähäiseen käyttöön.
Jotkut eteeriset öljyt, kuten sitruuna, saattavat olla allergisoivia yliherkille ihmisille. Huomioi myös, että jotkut eteeriset öljyt aiheuttavat iholle ruskehtavia pigmenttilaikkuja joutuessaan auringonvalon kanssa tekemisiin. Tällaisia ovat lähinnä sitrukset. Näistä valoherkistävimmät ovat bergamotti ja sitruuna.

-Virpi Raipala-Cormier

0 Comments

Eteeriset öljyt kodin puhtauden ylläpidossa

15/7/2019

0 Comments

Joko olet kokeillut eteerisiä öljyjä kodin puhtaanapidossa?

Kokeile mm. seuraavia eteerisiä öljyjä pyykinpesuun ja kodin puhdistamiseen: laventeli, sitruuna, appelsiini, greippi, eukalyptus, rosmariini, pelargoni, piparminttu, teepuu, timjami, mänty, kataja ja mustakuusi.

Laventeli-pyykkietikka-huuhteluainelakanoille
4 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
10-20 tippaa laventelin eteeristä öljyjä.

Laventeli on yksi tunnetuimpia rentouttavista eteerisistä öljyistä, jota on perinteisesti käytetty liinavaatteiden tuoksuttamiseen.
Sekoita vesi ja väkiviinaetikka. Lisää eteerinen öljy. Ravistele aina ennen käyttöä. Annostele 0,2-1 dl "huuhteluainetta" pesua kohden. Seos säilyy parista viikosta pariin kuukauteen hyvänä ja sitä voi käyttää kaikille vaatteille. Eteerisistä öljyistä jää mieto tuoksu pyykkiin. Etikan tuoksu poistuu pyykistä viimeistään sen kuivuessa.

Etikka on ekologinen ja edullinen vaihtoehto. Se poistaa myös pesuainesaostumia pyykkikoneesta, pehmentää pyykkiä ja poistaa tahroja tekstiileistä. Etikkaa käytetään myös sisäilma-ongelmahomeiden poistoon vaatteista.

Raikas pyykkietikka
2 dl väkiviinaetikkaa
10 tippaa piparmintun ja sitruunan eteeristä öljyä

Sekoita ja käytä samoin. Tämä seos säilyy hyvin useita kuukausia.

Kodin luonnollinen puhdistussuihke
1 dl alkoholia
n. 0,5 dl vettä
10-20 tippaa eteeristä öljyä (esim. teepuu, laventeli, piparminttu, rosmariini, mustakuusi, timjami). Voit myös tehdä tuoksusekoituksia esimerkiksi kokeilemalla laventelia ja appelsiinia yhdessä.

Lisää alkoholi spray-pulloon ja lisää eteerinen öljy. Sekoita hyvin, jotta eteerinen öljy emulgoituu eli sekoittuu hyvin. Lisää vettä pulloon niin paljon, että seos säilyy kirkkaana.

Pölynimurin pussin kautta raikkautta
Voit laittaa eteerisiä öljyjä mm. pölynimurin pussiin muutaman tipan tuomaan raikkautta huoneilmaan.

Lue lisää tuoksujen hoitavista ominaisuuksista: www.frantsila.com

-Virpi Raipala-Cormier

0 Comments

Kesäluonto lääkitsee

11/7/2019

0 Comments

Luonto antaa kesäisten villivihannesten ja talven varalle kerättävien yrttiteeainesten lisäksi apua myös kesän pikkuvaivoihin. Myös kesäinen kotiapteekki kannattaa varustaa ajan tasalle luonnon yrttituottein!

Haavat ja mustelmat
Ulkoleikeissä syntyvien haavojen ja pintanaarmujen ikivanha ykkösrohto on pihoilla villinä kasvava piharatamo, joka sisältää tulehduksia estäviä, verta hyydyttäviä ja ihon uudistumista edistäviä tehoaineita. Ratamosta käytetään lehteä, jota hierotaan tai kaulitaan niin, että lehden pinta kostuu. Sen jälkeen lehti painetaan suoraan haavan päälle. Haavoja voi lääkitä myös siankärsämönlehdillä ja kehäkukankukinnoilla, sillä niillä on samoja ominaisuuksia kuin piharatamolla.

Jos haavaan on mennyt hiekkaa, se saadaan pois kaalinlehdellä, jonka pinta on murskattu esim. nuijalla. Murskattu lehti asetetaan lämpimällä vedellä ja luonnon saippualla huuhdellun haava-alueen päälle niin, että se koskettaa ihoa kunnolla, ja sidotaan paikalleen esimerkiksi vanhasta lakanasta leikatulla siteellä. Hiekka lähtee irti, kun kaalinlehti saa olla paikallaan useita tunteja tai yön yli. Ennen kaalinlehden asettamista
haava-alue desinfioidaan 1:1 esim. laimennetulla siankärsämö tai auringonhattu-yrttiuutteella.

Mustelmiin voi sivellä kuisman tai kehäkukan kukkaosaa tai niistä tehtyjä tuotteita. Tehokkaita rohtoyrttejä ovat myös piharatamo sekä arnikki.

Nivelvenähdykset ja lihasrevähdykset
Tee kaulitusta piharatamosta, kaalinlehdestä tai rohtoraunioyrtistä kääre, jonka laitat esim. nilkan ympärille. Käärettä pidetään muutama tunti kerrallaan. Yrtit ”vetävät” turvonneesta jalasta pois nestettä ja lievittävät näin kipua.
Vanha kansa käytti myös suolakäärettä: 3rkl suolaa liuotetaan 1 litrassa vettä. Pyyhe kostutetaan siinä ja laitetaan kipeytyneelle alueelle vähintään puoleksi tunniksi.
Kylmäkääre helpottaa oloa myös palovammoissa. Jos nivelet venähtelevät helposti, ravintoon on hyvä lisätä nokkosta (nokkos-peltokorte-kalkkivalmiste) hivenaineiden ja vitamiinien saannin turvaamiseksi ja mustelmien ennaltaehkäisyyn.

Kesä ja aurinko
Aurinko takaa toukokuusta eteenpäin D-vitamiinin saantia ja piristää mieltä, mutta sitä on myös varottava. Otsonikerros on ohentunut ja aurinkoa tulee varoa, palaa ei saisi koskaan. Palanutta ihoa viilentää ja rauhoittaa esim. pihatähtimön (vesiheinä) lehdistä puristettu mehu. Palaneen ihon hoidossa on arvostettu erityisesti myös rauhoittavaa kamomillaa tai kehäkukkaa sekä kuismaöljyä, joka on hermoja uudistava ja ihoa rauhoittava. Aurinkoöljyksi lääkkeenomainen kuismaöljy ei kuitenkaan sovi, sillä sen runsas käyttö saattaa herkistää valolle. Tehokas aine auringossa palaneen ihon hoitoon on myös kehäkukkavoide.

Eteerisistä öljyistä arvostetaan erityisesti laventelin sekä roomalaisen kamomillan haihtuvaa öljyä. Jos kotiapteekista löytyy eteeristä laventeliöljyä, sitä voi sekoittaa pari tippaa ruokalusikalliseen kehäkukkavoidetta tai -öljyä. Etelämaalaiset rauhoittavat auringon polttamaa ihoa sitruunalla ja aloe-kasvien lehdistä saatavalla geelillä. Aloekasvit kasvavat etelässä villinä, meillä niitä saa ostaa ruukkukasveina.

Palamista voi ennaltaehkäistä huolehtimalla ihon kosteudesta ja suojaamalla iho ennen auringossa oloa luonnonmukaisilla tuotteilla (porkkana-kehäkukkaöljy, karitevoi). Karoteenipitoisten porkkanoiden ja nokkosen syönti voi auttaa kehoa ruskettumaan kauniisti. Lapsen iho on aluksi syytä suojata kevyellä ja ohuella vaatekerralla ihon palamisen estämiseksi.

Kaunis rusketus vaatii kimmoisan ihon, jonka kosteustasapaino on kunnossa. Ihon kosteuttamiseen sopii luonnon voiteet ja öljyt ja esimerkiksi koko perheen perusvoide tai kehäkukkavoide niin ennen kuin jälkeen auringonoton. Lapsen ihoa on hyvä öljytä esim. kimmoisuutta lisäävällä porkkana-kehäkukkaöljyllä, joka sisältää kehäkukkaa ja porkkanaa. Myös kuismaöljyn käyttö on suositeltavaa auringonoton jälkeen.

Kesän ihovaivat
Savisessa vedessä polskuttelu ja märän ihon kuivattaminen auringossa tekevät esim. jaloista ja käsistä usein erittäin kuivat ja suomukuvioiset. Sammakonsaappaiksi kutsuttua ihoa hoidetaan hellästi kuivaharjaamalla, rasvaamalla ja öljyämällä sitä luomukasviöljyillä.

Ulkoleikeissä pikkulasten hiuksiin menee multaa ja hiekkaa, ja päänahkaan syntyy helposti karstaa. Karstan saa pois hieromalla päänahkaan öljyjä tai kehäkukkavoidetta, jonka annetaan vaikuttaa yön yli. Aamulla karsta kammataan hiuspohjasta kevyesti pois ja lopuksi hiukset pestään.

Kesällä kantapäät usein halkeilevat, jolloin niihin voi käyttää pehmentäviä yrtti- tai suolakylpyjä. Hunaja ja terva-pihkasalva ovat erinomaisia halkeamien hoidossa. Jalkojen ihoa kannattaa pehmentää puna-apila- ja nokkoskylvyillä. Jalkojen voitelun jälkeen laitetaan niiden päälle luonnonkuituiset sukat ja annetaan vaikuttaa yli yön. Hoito on hyvä tehdä lähes päivittäin 2 viikon ajan.

Viruksen aikaansaamat syylät ja ontelosyylät tarttuvat helposti lapsen haavaiseen ihoon ja niiden saaminen pois vaatii kärsivällisyyttä. Vanha konsti on syylän siveleminen keltamon ja voikukan maitiaisnesteellä tai voimakkaalla aamusyljellä. Syylää voi yrittää irrottaa myös valkosipulilla tai tea tree -öljyllä, mutta silloin ympäröivä iho on suojattava salvalla, koska muuten iho saattaa palaa. Muita hoitokeinoja ovat syylän siveleminen hapatetuilla maitoheravalmisteilla, siankärsämö-uutteella ja 11-yrtin salvalla. Jos tarvitaan tehohoitoa, kannattaa kokeilla 11-yrtin salvaa niin, että syylä peitetään salvalla ja siteellä ja käsittely uusitaan lähes päivittäin parin viikon ajan.

Hyttysten, mäkäräisten, paarmojen ja hirvikärpästen torjunta ja pistojen hoito
Hyttysten ja mäkäräisten pistoja ennaltaehkäisevät niitä häiritsevät hajut kuten suopursu, suomyrtti, pietaryrtti ja tomaatin lehdet. Moni pitää kotiapteekissaan sitronellan eteeristä öljyä, jota käytetään sellaisenaan vaatteissa tai iholla kasviöljyyn sekoitettuna 1-5 %:na laimennuksena. Paarmoihin ja hirvikärpäsiin käytetään sen sijaan Tea tree eli teepuuöljy samaan tapaan.

Hyttysten ja mehiläisen piston aiheuttamaa kipua ja kutinaa lievittää iholle käärittävä piharatamo, kuisma tai jopa korvavaikku. Jos on herkkä pistoksille, kotiin kannattaa hankkia sisäisesti nautittavaa homeopaattista apista, jota käytetään ensiapulääkkeenä.

Hyönteisten pistojen kipua ja kutinaa lievittää myös kipeään kohtaan asetettu, kevyesti veteen kostutettu sokeripala, joka ”vetää ihosta pois myrkkyä”. Sokeria kannattaa pitää taskussa luonnossa liikuttaessa, sillä kostutettua sokeripalaa voi käyttää ulkoisesti myös helpottamaan käärmeenpuremaa.

Punkin häätö ja pureman hoito
Valkosipulin syönti torjuu punkkeja. Ruotsin armeijan tehdyssä kokeessa havaittiin, että valkosipulia käyttänyt ryhmä ei saanut punkinpuremia ollenkaan niin paljon kuin ne, jotka eivät käyttäneet valkosipulia. Lisäksi punkit karttavat eteerisistä öljyistä ainakin piparminttua, sitronellaa ja pelargoniaa. Niitä voi laittaa suoraan vaatteisiin tai saappaisiin ja kenkiin tai tehdä seoksen etikan kanssa (esim. 5 % liuos) suihkepulloon ja suihkutella yltympäri vaatteisiin. Iholle on parempi käyttää eteerisiä öljyjä kasviöljyyn sekoitettuna.

Jos punkki kuitenkin pääsee puremaan, niin voi ottaa sisäisesti siankärsämö- tai auringonhattu (kaunopunahattu) –yrttiuutetta nostamaan immuniteettiä. Myös homeopaattista ledumia (suopursu) ja hypericumia (mäkikuisma) voi ottaa aamuin illoin viiden päivän ajan. Nämä ennaltaehkäisevät ongelmia. Ulkoisesti voi käyttää samoja em. uutteita sekä teepuun tai laventelin eteeristä öljyä. Ja tietenkin seurailla miten iho reagoi ja purema paranee. On syytä mennä lääkäriin, jos tulee ihottumaa tai punainen, iso rengas pureman ympärille .

Nokkosen poltto
Nokkosen polttamaa ihoa hoidetaan sivelemällä alueelle pihatähtimöstä, piharatamosta tai kehäkukasta tehtyä käärettä tai puristettua mehua. Polttoa lievittää myös kamomillauute ja 11 yrtin hoitosalva. Vanha konsti on työntää nokkosen polttama käsi tai jalka turpeeseen, multaan tai saveen, jotka vetävät itseensä nokkosen sisältämää muurahaishappoa. Nokkosen varren sisäosaa voi myös kokeilla hieroa kihelmöivään kohtaan.

Heinänuha
Heinänuhaa helpottaa piharatamo esim. yrttiteenä tai –uutoksena. Tukkoisuudesta kärsivän lapsen hengittäminen helpottuu, jos hänen puseronsa takaosaan sivellään Nuhanenä -eteeristä öljyseosta tai eukalyptusöljyä. Myös homeopatiasta voi olla myös suuri apu.

Kesäripuli
Kesäripulia ja muita vatsavaivoja lievittää kamomillan kukinnoista haudutettu yrttitee. Kamomillaa voi ostaa luontaistuotekaupasta, sillä se on vähentynyt huomattavasti luonnosta. Kamomillasta saa rauhoittavan kääreen kastamalla pyyhkeen lämpimään teehen ja laittamalla sen vatsan päälle. Toinen vielä helpompi vaihtoehto on levittää kamomillauutetta suoraan vatsalle ja peittää se lämpimällä kaurapakkauksella tai kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä. Uutetta käytetään luonnollisesti myös sisäisesti. Vatsan väänteitä ja ilmavaivoja helpottaa myös piparminttu, karjalanminttu ja Suomessa luonnonvaraisena kasvava pelto- eli rantaminttu. Myös mustikan marjat ovat tärkeitä ”vatsan purujen” hoitoon.

Virpi Raipala-Cormier
Frantsilan Luomuyrttitila Oy
Frantsila Organic Herb Farm

www.frantsila.com
www.facebook.com/frantsilanluomuyrttitila
instagram.com/frantsilaherbfarm

0 Comments

Voiko tämän kesän D-vitamiinivarastoilla selvitä seuraavaan kesään asti?

1/7/2019

0 Comments

Uskotko, että auringosta saatavaa D-vitamiinia voi varastoida elimistöön seuraavaan kesään asti? Asiantuntijoiden mukaan elimistön D-vitamiinitasot laskevat nopeammin kuin yleensä ajatellaan, vaikka taso olisi kesän aikana ollut ihanteellinen.

D-vitamiini varastoituu rasvakerrokseen
D-vitamiinista ja sen varastoitumisesta puhuttaessa on syytä ottaa huomioon, kauanko rasvaliukoinen vitamiini todella säilyy rasvakudokseen varastoituna.

“Yleinen käsitys siitä, että edellisenä kesänä kerätyillä D-vitamiinivarastoilla selviäisi pitkän talven yli seuraavaan kesään, on väärä. D-vitamiinin puoliintumisaika on jotakin kolme viikon ja kahden kuukauden väliltä," kertoo ruotsalaisen Lundin yliopiston kliinisen kemian professori Johan Malm Land-sanomalehden haastattelussa.

Riittoisuus on vain noin 60 päivää
Syyspäiväntasauksen jälkeen aurinko ei ole taivaalla riittävän korkealla, jotta iho voisi hyödyntää sen säteilyä D-vitamiinin syntetisoinnissa. Oli kesällä varastoidun D-vitamiinin määrä siis kuinka suuri tahansa, se alkaa olla lopuillaan 60 päivän kuluttua syyspäiväntasauksesta.

Johan Malmin mukaan varastoituvan D-vitamiinin määrä ja sen riittoisuus vaihtelevat ihmisestä toiseen. Myös ne ihmiset, jotka auringonvalon vaikutuksesta syntetisoivat ihollaan erityisen paljon D-vitamiinia, pystyvät varastoimaan sitä vain rajallisen määrän.

D-vitamiinilisän käyttö on perusteltua
Suomessa suositellaan D-vitamiinilisän käyttöä talvisaikaan. Ulkona oleilevien ihmisten iho syntetisoi D-vitamiinia maaliskuusta lokakuuhun, tai ainakin kesäkuukausina. Lapsille, yli 75-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa ympärivuotista D-vitamiinilisän käyttöä.

Lisän jatkuva käyttö voi olla perusteltua myös heillä, jotka eivät vietä riittävästi aikaa ulkona ja jotka eivät saa ravinnosta riittävästi D-vitamiinia. Suosituksista huolimatta vuonna 2017 julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen miesosallistujista 26 %:lla ja naisista 21 %:lla D-vitamiinin mitattu pitoisuus veressä alitti puuterajan (Raulio ym. 2016).

Lähteet:
Raulio S, Erlund I, Männistö S, ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health (2017) 27 (2): 268-273 ja Pharma Nord Oy:n uutiskirje.

0 Comments

<<Previous

Forward>>

Ajankohtaisia uutisia

Siitepölyallergisten oirekausi päättyi – pujon siitepölyä erityisen vähän

Tulehdukselliset suolistosairaudet kuormittavat nuoria

Kehno ruokavalio kurittaa vatsaa ja suolistoa

Keliakiaviikko 2.–8.9.2019: Oivalla oireet, kesytä keliakia!

Tutkittua tietoa kolesterolista

Suomalaislöytö: Uutta tietoa silmän toiminnasta

Kesän 4 tärkeää eteeristä öljyä

Eteeriset öljyt kodin puhtauden ylläpidossa

Kesäluonto lääkitsee

Voiko tämän kesän D-vitamiinivarastoilla selvitä seuraavaan kesään asti?

Ravintolisätiedotus

Luokat

Arkisto