Mitä ravintolisät ovat – ja miten ne pääsevät markkinoille?

Ravintolisä-määritelmä saattaa olla monen mielestä epäselvä. Otimme selvää mitä ravintolisät ovat ja millaista vastuuta valmistajalta/maahantuojalta vaaditaan.
 
”Ravintolisä on elintarvike, joka joko ulkomuotonsa tai käyttötapansa puolesta poikkeaa tavanomaisista elintarvikkeista. Valmistemuodoltaan nämä muistuttavat usein lääkkeitä eli ovat esimerkiksi pillereitä, kapseleita tai yrttiuutteita. Koostumuksensa puolesta tuotteet kuitenkin ovat elintarvikkeita, joita säätelee elintarvikelaki. Ravintolisiä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ravintolisistä (2002/46/EY) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Direktiivi on toimeenpantu kansallisesti 1.3.2010 voimaan astuneella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ravintolisistä (78/2010).” Lähde: Ruokavirasto
 
– Tulkitsen ravintolisien olevan vitamiineja, hivenaineita, rasvahappoja ja kasviuutteita. Niiden tarkoituksena on ruokavalion täydentäminen esimerkiksi allergian, urheilullisen elämäntavan, puutostilojen, imeytymishäiriöiden tai yksipuolisen ruokavalion takia, FM Elintarvikemia, tuotepäällikkö Juha Sihvonen Valioravinto Oy:stä sanoo.
 
Lainsäädännössä olevien määritelmien mukaan ravintolisillä tarkoitetaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen tai muun aineen tiivistettyjä lähteitä. 
 
Ravintolisä täydentää ruokavaliota
 
Ravintolisiä myydään hyvin erilaisissa annosmuodossa kuten kapseleina, pastilleina, tabletteina, pillereinä ja jauhepusseina, nesteampulleina, tippapulloina sekä nestemäisinä tai jauhemaisina valmisteina, jotka on tarkoitus nauttia pieninä mitta-annoksina.
 
Myös Ruokaviraston mukaan ravintolisien tarkoituksena on täydentää ruokavaliota. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan monipuolista ruokavaliota. Ravintolisiä ovat esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun ja rasvahappojen saantiin tarkoitetut valmisteet sekä yrtti-, levä- ja mehiläisvalmisteet.
 
– Annostukset ovat ravintolisien käytössä olennainen asia. Tavallista elintarviketta on periaatteessa voitava nauttia turvallisesti niin paljon kuin ihmiselle maistuu. Ravintolisälle valmistajan on kuitenkin määriteltävä tietty annos, koska ravintolisä eroaa koostumukseltaan ja pitoisuuksiltaan tavallisista ruoasta. Valmistajan määrittelemiä annostusohjeita on hyvä noudattaa. Aika monen ravintolisän kohdalla annostukselle on hyvät perusteet, Sihvonen muistuttaa. 

– Joissakin tapauksissa pienemmästä annoksesta ei ole toivottua hyötyä. Joskus taas hyöty ei enää lisäänny annoksen kasvaessa ja saattaa kääntyä jopa haitaksi.  

Ravintoarvomerkintä ei koske ravintolisiä 
 
Elintarviketietoasetuksen mukaisen ravintoarvomerkinnän esittäminen ei koske ravintolisiä. Sen sijaan ravintolisän ominaisten aineiden määrä tulee ilmoittaa ravintolisäasetuksen mukaisesti. 
 
– Jos ravintolisästä esitetään ravitsemus- tai terveysväite, väitteen perustana olevan aineen määrä on ilmoitettava ominaisten aineiden luettelossa tai sen yhteydessä.
 
”Artikla 10(2)a
Ravintolisäasetuksen (MMMa 78/2010) 5§:n mukaan ravintolisän pakkaukseen on tehtävä maininta siitä, että ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena. Väiteasetuksen artiklassa 10(2)a puolestaan edellytetään, että elintarvikkeen pakkausmerkintöihin tai niiden puuttuessa esillepanoon tai mainostamiseen sisältyy maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä.”
 
”Artikla 10(2)b
Väiteasetus edellyttää, että elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainostamisessa kerrotaan, kuinka paljon ja kuinka usein kyseistä elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi. Terveysväitteiden käytön ehtoja asetettaessa väitteen kohteena olevan aineen määrät on usein asetettu 100 grammaa tai 100 kilokaloria kohden. Nämä käytön edellytykset eivät suoraan sovellu ravintolisille, joita nautitaan pieninä annosmäärinä ja joista saatava energiamäärä on tyypillisesti pieni.” Lähde: Ruokavirasto
 
Terveysväitteet edellyttävät lisämerkintöjä  

Terveysväitteitä käytettäessä on pakkausmerkintöihin tai niiden puuttuessa esillepanoon tehtävä aina tiettyjä lisämerkintöjä. Ravitsemus- tai terveysväitteen käyttö edellyttää aina ravintoarvon merkitsemistä sekä väitteen kohteena olevan aineen määrän ilmoittamista.
 
– Terveysväitteiden osalta tilanne on helppo perusvitamiinien ja hivenaineiden kohdalla, mutta monien muiden tyypillisten ravintolisien kohdalla on haasteita. Esimerkiksi maitohappobakteereille ei ole olemassa vielä tällä hetkellä terveysväittämiä. Siksi niiden terveyshyödyt esim. vatsan toiminnalle joudutaan perustelemaan tuotteeseen lisätyn kalsiumin kautta. Terveysväiteasetuksesta ja sen tiukasta tulkinnasta johtuen markkinoijien rooli yleisen terveys- ja ravitsemustiedon vastuullisina valistajina on nykyisin  minimaalinen. Terveysväiteasetuksen alkuperäinen hieno tavoite oli suitsia kuluttajamarkkinoinnin räikeitä ylilyöntejä. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ehkä vähän turhankin tiukka, Sihvonen arvioi.
 
Kotimaiset toimijat luotettavia
 
Ravintolisävalmistajilta vaaditaan nykyään yhä enemmän. Tuotteen koostumus, terveysväittämät ja mahdolliset haittavaikutukset on ilmoitettava kuluttajalle selkeästi pakkausmerkinnöissä. Monelle alan toimijalle itseopiskelun määrä on myös kunnia-asia, sillä meillä halutaan hoitaa asiat pääsääntöisesti hyvin ja lain mukaan. Täsmälliset ja riittävät tiedot tuotteesta ovat kuluttajan etu. Näin hän osaa käyttää tuotetta oikein ja saa siitä parhaan hyödyn sekä myös vastineen rahoilleen.
 
Toki myös varoitukset ovat tärkeitä. Väiteasetuksen artiklat 10(2)c-d edellyttävät, että elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä tai esillepanossa / mainosmateriaalissa on tarvittaessa huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä elintarvikkeen nauttimista sekä asianmukainen varoitus niissä tuotteissa, joiden liiallisesta nauttimisesta aiheutuu todennäköinen terveysriski. Osalle hyväksyttyjä terveysväitteitä on käytön edellytyksiin lisäksi kirjattu vaatimus pakollisesta varoitusmerkinnästä.
 
Suomessa on tarkka lainsäädäntö ravintolisiä ajatellen, mutta paljon jää myös valmistajan ja maahantuojan vastuulle. Laaja omavalvonta, raaka-aineiden puhtaus ja allergeenien minimoiminen ovat tärkeitä.

​– Kun tuodaan uutta tuotetta markkinoille, yrityksen täytyy ensin rekisteröityä alan toimijaksi ja laatia omavalvontasuunnitelma. Suomessa tunnetut toimijat ovat luotettavia ja Ruokavirasto puuttuu herkästi epäkohtiin. Oma lukunsa ovat sen sijaan kansainväliset verkkokaupat, joiden kanssa saa olla todella tarkkana, Juha Sihvonen summaa.  

Ravintolisämaailma kehittyy koko ajan ja uusia tuotteita tulee markkinoille tasaiseen tahtiin. Valvonta on yhä tärkeämmässä roolissa, kun verkkokauppa kehittyy entisestään.
 
– Kuluttajia ajatellen suurin haaste on kenties se, miten löytää valtavasta valikoimasta juuri itselle sopivat, parhaat tuotteet. Tunnetut toimijat tekevät työtä alan hyväksi suurella sydämellä, rehellisesti ja aidosti. Tämä on ollut ilo huomata alalla työskentelemieni 13 vuoden aikana, Sihvonen sanoo.  
 
Ruokaviraston sivuilla on hyödyllisiä oppaita mm. ravintolisistä:
 
https://www.ruokavirasto.fi/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/yritykset/elintarvikeala/oppaat/
 
Lähde: Ruokavirasto
 
Asiantuntijana: FM Elintarvikekemia, tuotepäällikkö Juha Sihvonen, Valioravinto