Blogiarkistot

Määrittävätkö geenit D-vitamiinin tarpeemme?

30/11/2020

0 Comments

Veren D-vitamiinitaso ei aina kerro totuutta siitä, kuinka paljon kyseistä ravintoainetta tarvitaan päivittäin, ja se johtuu geeneistä. Suomalainen tutkimus tarjoaa uutta informaatiota yhdestä tärkeimmistä vitamiineistamme.

Päivittäistä D-vitamiinin saantia on tarvittaessa helppo lisätä. Ellei kuitenkaan ole tiedossa, kuinka paljon D-vitamiinia on omalle elimistölle sopivasti, ei voi myöskään tietää, onko elimistön D-vitamiinitaso ihanteellinen. Uuden tutkimustiedon valossa D-vitamiinin tarpeessa vaikuttaa olevan yksilöllisiä eroja paljon enemmän kuin aiemmin tiedettiin.

Elimistön D-vitamiinitaso määritetään verinäytteestä. Pelkkä veren D-vitamiinitaso ei kuitenkaan aina anna riittävästi tietoa siitä, saako yksilö riittävästi D-vitamiinia. Jotta voitaisiin selvittää kunkin todellinen D-vitamiinitarve, on saatava selville yksilöllinen kyky hyödyntää vitamiinia.

Kyvyssä hyödyntää D-vitamiinia on suuria yksilökohtaisia eroja, jotka nykytutkimuksen valossa juontavat juurensa ihmisen geeniperimään ja evoluution aikana tapahtuneeseen erilaistumiseen. Tulevaisuudessa tieto D-vitamiinitarpeen yksilöllisyydestä voi vaikuttaa myös saantisuosituksiin.

Geenit ohjaavat tarvettamme
Itä-Suomen yliopiston professori Carsten Carlberg on tutkinut vuosia D-vitamiinia ja sen epigenetiikkaa, eli D-vitamiinitarpeen periytyvyyttä geeneissä. Tutkimuksissa on paljastunut, että ihmiset hyödyntävät vastaanottamansa D-vitamiinin hyvin eri tavalla. Carlbergin mukaan yksilön geeniperimä vaikuttaa vahvasti kykyyn hyödyntää D-vitamiinia.

Epigenetiikka tarjoaa D-vitamiinitutkimuksiin täysin uuden näkökulman. Se saattaa uuteen valoon myös perinteiset kansalliset suositukset D-vitamiinin saannista ja sen määrästä elimistössä. Carlbergin mukaan jatkossa suositeltua saantia ja tasoa määritettäessä tulisikin ottaa huomioon myös genetiikka.

Ihon sävyllä vaikutus immuunipuolustukseen
Jo ensimmäisten eurooppalaisten kyvyssä hyödyntää D-vitamiinia oli eroja. Carsten Carlberg ja hänen tutkijakollegansa Andrea Hanel ovat julkaisseet esi-isistämme ja heidän eroavaisuuksistaan kertovan artikkelin. Artikkelissa kuvataan alkujaan Afrikasta lähtöisin olevia, tummempi-ihoisia metsästäjä-keräilijöitä, Anatolian maanviljelijöitä sekä vaaleampi-ihoisia Yamnaya-nomadeja Euraasian tasangoilta. Ilmeni, että erot heidän D-vitamiinitarpeessaan selittyivät erilaisilla ihonsävyillä.

Vaaleampi-ihoiset esi-isämme vaikuttivat hyödyntävän tehokkaammin auringon UV-säteitä D-vitamiinin muodostuksessa. Tämä kyky takasi heille myös vahvemman immuunipuolustuksen, joka puolestaan auttoi heitä selviämään pimeistä ja kylmistä talvikuukausista pohjoisessa Euroopassa.

Erityinen D-vitamiinin diagnostiikkatyökalu
Carsten Carlberg on tutkinut eroja D-vitamiinin hyödyntämisessä myös yhdessä Abu Dhabin GDC-sairaalan tutkija Afrozul Haqin kanssa. Kaksikon tutkimuksissa, nimeltään VitDmet ja VitDbol, on selvästi nähtävissä, että erot ihmisten D-vitamiinivasteessa ovat edelleen olemassa.

Tutkimuksiin osallistuneiden havaittiin muodostavan kolme eri ryhmää: korkean, keskitason ja matalan tason hyödyntäjät. Osallistujien veren D-vitamiinipitoisuus ei välttämättä korreloinut sen kanssa, kuinka hyvin he hyödynsivät D-vitamiinia. Selittäväksi tekijäksi eroille paljastuivat geenit ja ihon sävy.

Saadakseen paremman kokonaiskuvan D-vitamiinitasoihin liittyvistä tekijöistä tutkijat kehittivät diagnostiikkatyökalun, joka nimettiin D-vitamiinivasteen mittariksi. Sen tarkoitus on mitata ihmisen yksilöllistä kykyä hyödyntää D-vitamiinia sen sijaan, että mitattaisiin ainoastaan veren D-vitamiinipitoisuutta.

Käyttämällä uutta työkalua tutkijat havaitsivat, että jopa 25 % tutkimukseen osallistuneista oli matalan tason hyödyntäjiä. Tämä ihmisjoukko tarvitsi suuremman määrän D-vitamiinia saadakseen saman terveyshyödyn kuin korkeamman tason hyödyntäjät.

Haastamassa perinteisiä suosituksia
Tutkimusten tuoma uusi ymmärrys voi haastaa D-vitamiinin yleiset saantisuositukset, jotka eivät nykyisellään huomioi yksilöllisiä eroavaisuuksia ja tarpeita.

He, jotka pystyvät huonommin hyödyntämään vastaanottamansa D-vitamiinin, voivat päätyä saamaan liian vähän D-vitamiinia noudattaessaan perinteisiä saantisuosituksia. Carlbergin tutkimuksen mukaan suomalaisten on syytä tarkastella omaa D-vitamiinin saantiaan ja mahdollista tarvettaan D-vitamiinivalmisteen käytölle, sillä vuodessa on viisi pimeää kuukautta, jolloin Suomessa ei voi hyödyntää aurinkoa D-vitamiinin muodostuksessa. Lähitulevaisuudessa uusi teknologia ja diagnostiikka voivat auttaa takaamaan useimmille riittävän ja tarpeita vastaavan D-vitamiinin saannin.

Lähteet: Pharma Nordin uutiskirje 27.11.2020
https://www.pharmanord.fi/news/geenien-vaikutus-d-vitamiinin-tarpeeseen-news

Lue koko uutiskirje osoitteessa www.pharmanord.fi/news

0 Comments

Heikko hämäränäkö on liikenneturvallisuusriski

26/11/2020

0 Comments

Loppusyksyn hämäryys, pimenevät illat sekä suurilta osin lumeton maa aiheuttavat hankalat olosuhteet tiellä liikkujille.

Heikko hämäränäkö on liikenneturvallisuusriski, joka jokaisen autoilijan tulisi ottaa huomioon. Iän lisäksi hämäränäkökykyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi taittovirhe tai diagnosoimaton silmäsairaus. Optometristi neuvoo, miten parantaa näköä pimeällä autoillessa.

Pimeällä liikkuessa autoilijalla on 50 kilometrin tuntinopeudessa ainoastaan kaksi sekuntia aikaa havaita jalankulkija. Jos näkökyky on jo valmiiksi heikompi, vaikeutuu hämärässä ympäristön havainnointi entisestään. Hämäränäkö tarkoittaa kykyä nähdä hämärässä sekä sitä, miten silmä sopeutuu erilaisiin valaistusolosuhteisiin ja näkee kontrasteja eli sävyeroja.

– Tyypillisesti silmä sopeutuu hämärästä valaistuksesta kirkkaampaan muutamissa minuuteissa, mutta sopeutuminen hämärään saattaa viedä aikaa. Osalla ihmisistä voi kestää jopa puolikin tuntia, että silmä tottuu näkemään pimeässä hyvin", kertoo optometristi, Specsavers Laura Aho Optikko Espoo Ainoasta.

Yli 40-vuotiaat tarvitsevat neljä kertaa enemmän valoa kuin 20-vuotiaat havaitakseen ihmisen hämärässä. Hämäränäköön vaikuttaa ikä, mutta myös esimerkiksi taittovirhe tai joissain tapauksissa jopa diagnosoimaton silmäsairaus.

– Esimerkiksi alkava kaihi saattaa oireilla siten, että vastaantulevien autojen valot häikäisevät pimeässä. Hämäränäkö saattaa monilla heiketä myös iän myötä, kun mykiön lisäksi muutkin valoa taittavat väliaineet samenevat. Myös tietyt sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes, voivat ilmetä hämäränäön ongelmina, Aho kertoo.

Ahon mukaan hämäränäkö voi olla heikentynyt, jos ajaessa on epävarma olo tai joutuu keskittymään poikkeuksellisen paljon pimeällä ajamiseen.

– Heikosta hämäränäöstä voi kieliä myös se, että huomaat havaitsevasi liikennemerkkejä tai muita asioita liikenteessä vasta sitten, kun ne ovat lähellä, jatkaa Aho.

Viisi vinkkiä hämäränäön parantamiseksi:

1. Tutkituta näkösi säännöllisesti. Taittovirheet saadaan korjatuksi oikeanlaisilla laseilla ja säännöllinen näöntutkimus voi paljastaa varhaisia merkkejä piilevistä sairauksista. Optikko ohjaa sinut tarvittaessa silmälääkäriin tai lääkäriin.
2. Hanki lasit, joissa on pinnoitetut linssit. Hanki sopivat lasit ja niihin pinnoitetut linssit, joissa on heijastuksen esto. Muuten linssien pinnoille syntyy häiritseviä heijastuksia esimerkiksi vastaantulevien autojen valoista. 3. Hanki keltaisensävyiset linssit. Keltaiset tai keltaoranssit linssit auttavat näkemään paremmin hämärässä, koska ne parantavat kontrasteja etenkin sumussa tai sateessa.
4. Pidä välineet hyvässä kunnossa. Pidä huolta, että sekä tuulilasi että silmälasisi ovat puhtaat ja että niissä ei ole naarmuja. Autossa tulisi myös olla laadukkaat ajovalot.
5. Mukauta näkösi pimeään. Jos tiedät, että näkösi mukautuu hitaasti valoisasta pimeään siirryttäessä, totuttele hämärässä näkemiseen ennen kuin lähdet liikkeelle olemalla hetken aikaa pimeässä.

Lähde: Specsavers, www.specsavers.fi

0 Comments

Pimeys paljastaa näkövaivat – tarkastuta silmäsi säännöllisesti

23/11/2020

0 Comments

Valon vähentyessä moni autoilija havahtuu siihen, että ympäristön havainnointi tuntuu aiempaa vaikeammalta. Jos pimeässä ajaminen alkaa ahdistaa, silmät kannattaa tarkastuttaa silmälääkärillä.

Marraskuun pimenevät illat näkyvät ruuhkana silmälääkäreiden vastaanotoilla, sillä monenlaiset näköongelmat korostuvat hämärässä. Tyypillisin pimeyden paljastama näköongelma on etenkin senioriväestöä vaivaava harmaakaihi.

– Harmaakaihi heikentää erityisesti kontrastinäköä, mikä korostuu nimenomaan hämäräolosuhteissa. Tarkkuuden lisäksi se huonontaa harmaan sävyjen erotuskykyä – on vaikeaa esimerkiksi erottaa harmaan metsän laidassa seisova hirvi, silmätautien erikoislääkäri Timo Hellstedt kertoo.

– Lisäksi harmaakaihi aiheuttaa sen, että vastaantulijoiden valot tuntuvat häikäisevän erityisen voimakkaasti. Sairaus saa valon sirpaloitumaan niin, että näkökenttään voi muodostua heijastuksia, pistemäisen valon ympärille valokehä tai sädemäisiä havaintoja, hän jatkaa.

Harmaakaihi lisääntyy iän myötä: 70-vuotiaista siitä kärsii jo noin kolmasosa. Sen ainoa hoitomuoto on leikkaushoito.

Toinen ajokuntoa merkittävästi nakertava silmäsairaus on aiemmin viherkaihina tunnettu glaukooma. Glaukooma on salakavala tauti, sillä se etenee usein huomaamatta ja havaitaan vasta, kun suuri osa näkökentästä on jo vaurioitunut. Glaukooman tyypillisimpiä oireita on näkökentän kaventuminen. Sairaus todetaan useimmiten yli 40-vuotiailla.

Pimeällä oireilevien silmien taustalla voi olla myös diabeteksen aiheuttama retinopatia. Diabeetikon verensokerinvaihtelut voivat vaikuttaa silmän taittovoimaan, mikä puolestaan voi heikentää hämäränäköä ja aiheuttaa näön vaihtelua.

Päivitä silmälasit ja totuttele hämärään
Ongelmat pimeässä ajamisessa eivät läheskään aina edellytä varsinaista silmäsairautta, sillä useimmiten vaikeudet johtuvat vanhentuneista silmälaseista. Välinehuolto on tärkeässä roolissa ikään katsomatta, ja silmälasien lisäksi kannattaa huolehtia myös auton tuulilasin ja valojen kunnosta. Jos tietää olevansa herkkä häikäistymään, kannattaa harkita ajamiseen oransseja linssejä, jotka voivat parantaa hämäränäköä.

Jos pimeässä ajamista ei voi välttää, riskejä voi minimoida yksinkertaisilla keinoilla, kuten hämäräadaptaatiota helpottamalla.

– Jos lähdet kirkkaalta huoltoasemalta pimeälle tielle, voi etenkin iän myötä kestää useamman minuutin, että silmä tottuu hämärään. Siinä ajassa ehtii ajaa jo pitkään ”sokkona”. Kannattaa siis totutella kirkkaasta hämärään ensin paikoillaan, ja lähteä liikkeelle vasta sitten, kun tuntee näkevänsä riittävän hyvin.

Omaa näköä kannattaa tarkastella säännöllisesti ja rutiinitarkastuksissa käydä matalalla kynnyksellä.

– Moni piilevä silmäsairaus etenee ilman selviä oireita, joten säännöllisissä tarkastuksissa kannattaa käydä tunnollisesti. Jos syksyn tullen huomaa, että pimeässä ajaminen tuntuu epämiellyttävältä, kannattaa selvittää, mistä on kyse, Hellstedt neuvoo.

Lähde: Terveystalo, www.terveystalo.com

0 Comments

Väitös 20.11. Kolmasosalla suomalaisista purentaelimistön toimintahäiriöitä

10/11/2020

0 Comments

Noin kolmasosalla suomalaisesta aikuisväestöstä esiintyy purentaelimistön toimintahäiriöiden löydöksiä, ilmenee HLL Veera Qvintuksen väitöstutkimuksesta, jossa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoaman Terveys 2011 –tutkimuksen aineistoa.

Purentaelimistön toimintahäiriöt ovat leukaniveliin, puremalihaksiin sekä niihin läheisesti liittyviin kudoksiin liitettyjä kiputiloja, sairauksia ja toimintahäiriöitä. Yleisimmät purentaelimistön toimintahäiriöiden löydöksistä ja oireista ovat kasvokivut, leukojen liikerajoitukset ja -poikkeamat sekä leukanivelten äänet kuten naksuminen ja rahina. Purentaelimistön toimintahäiriöistä käytetään lyhennettä TMD englanninkielisen temporomandibular disorders –termin mukaan.

Väitöstutkimuksen mukaan viikoittaista kipua kasvojen alueella, hampaita yhteen purressa tai leukaa avatessa kokee alle kymmenesosa aikuisväestöstä. Terveys 2011 –tutkimuksen aineisto koostui 1577 suomalaisesta aikuisesta. Aineisto kerättiin haastatteluilla ja kliinisillä suunterveystutkimuksilla, joihin lukeutui TMD-löydösten selvittäminen ja oirekyselyt. Joidenkin löydösten esiintyvyys kasvoi iän myötä. TMD-löydökset ja -oireet olivat naisilla yleisempiä kuin miehillä ja niihin olivat yhteydessä myös alhainen koulutustaso, hampaiden lukumäärä ja heikko itsekoettu terveys.

TMD-potilaat eivät saaneet lisähyötyä purentakiskosta
Lisäksi väitöstutkimuksen perusteella purentakiskohoito ei tarjoa lisähyötyä TMD-löydösten, -oireiden eikä suunterveyteen liittyvän elämänlaadun kannalta, verrattuna pelkkään neuvontaan ja lihasharjoitteluun. Satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen aineisto koostui 80 potilaasta, joilla oli diagnosoitu TMD.

Nämä potilaat jaettiin satunnaisesti joko purentakisko- tai vertailuryhmään. Vertailuryhmään kuuluvat saivat neuvontaa ja ohjeita puremalihasharjoitteiden tekemistä varten. Purentakiskoryhmään kuuluvat saivat edellisten lisäksi purentakiskohoitoa. Yhden vuoden seurannassa ei ilmennyt merkitseviä eroja kasvokivussa, oireissa tai elämänlaadussa purentakisko- ja vertailuryhmien välillä.

Masennusoireet ja kehon epäspesifiset fyysiset oireet olivat suhteellisen yleisiä purentaelimistön toimintahäiriöistä kärsivillä potilailla ja ne näyttivät vaikuttavan negatiivisesti hoitotuloksiin.

Hammaslääketieteen lisensiaatti Veera Qvintuksen väitöskirja Temporomandibular disorders: prevalence of signs and symptoms and effects of stabilization splint treatment. Based on the Health 2011 Survey and a randomized controlled trial on adult Finns tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella 20.11.2020. Vastaväittäjänä toimii professori Thomas ListMalmön yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi Sipilä Oulun yliopistosta.

0 Comments

Syömisen rytmi ja rentous yhteydessä pienempään keskivartalolihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskiin

10/11/2020

0 Comments

Syömisen taito on vahvasti yhteydessä pienempään keskivartalolihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen todennäköisyyteen, osoitti StopDia-tutkimus, johon osallistui kohonneessa diabetesriskissä olevia aikuisia.

Syömisen taidossa korostuu myönteinen suhtautuminen syömiseen, erilaisten ruokien hyväksyntä, syömisen sisäinen säätely, syömiseen keskittyminen ja säännöllinen ateriarytmi.

Ruokavalion yhteys tyypin 2 diabeteksen riskiin tunnetaan jo hyvin, mutta ruokavalion taustalla vaikuttavan syömiskäyttäytymisen yhteyttä tyypin 2 diabetekseen ei ole yhtä laajasti tutkittu. StopDia-hankkeessa tutkittiin ensimmäisen kerran syömisen taidon yhteyttä tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen aikuisväestössä, jolla oli diabetesriskitestin mukaan suurentunut sairastumisriski.

Hankkeessa työskentelevä nuorempi tutkija Kirsikka Aittola tarkastelee aihetta väitöstutkimuksessaan, jonka ensimmäiset tulokset on julkaistu kansainvälisessä ravitsemustieteen alan Nutrients-lehdessä.

StopDia-hankkeessa vuosina 2016–2019 toteutetussa elintapainterventiossa tutkittiin kohonneessa tyypin 2 diabetesriskissä olevien aikuisten elintapoja ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä kolmen sairaanhoitopiirin, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen, alueilla. Osallistujia oli 3147. Tutkimus toteutettiin osana perusterveydenhuollon toimintaa ja tutkittavat kävivät kotipaikkakuntansa terveyskeskuksessa hoitajan vastaanotolla ja laboratoriomittauksissa.

Digitaalisella tutkimuskyselyllä selvitettiin tutkittavien taustatietoja, ruoankäyttöä, fyysistä aktiivisuutta, unen laatua sekä syömisen taitoa. Tutkimuksessa käytettiin ravitsemusterapeutti Ellyn Satterin kehittämää Syömisen taito -mittaria.

Säännöllinen ateriarytmi ja syömiseen keskittyminen eduksi
37 prosenttia StopDia-tutkimuksen osallistujista määriteltiin tutkimuksen lähtötilanteessa syömisen taitoisiksi. Muihin verrattuna syömisen taitoiset söivät enemmän kasviksia, pähkinöitä, kasvis- ja kalaruokia, vähemmän prosessoituja lihatuotteita ja harvemmin sokeri- ja rasvapitoisia leivonnaisia tai pikaruokaa.

Lisäksi syömisen taitoiset olivat fyysisesti aktiivisempia ja heillä oli parempi unen laatu kuin niillä, joilla oli heikompi syömisen taito. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös aiemmissa syömisen taitoa tutkineissa ulkomaisissa poikkileikkaustutkimuksissa.

Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuden kannalta merkittävää oli, että syömisen taito oli yhteydessä pienempään keskivartalolihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja plasman korkean triglyseridipitoisuuden riskiin. Syömisen taitoisilla myös tyypin 2 diabetesdiagnoosin saaminen oli epätodennäköisempää kuin muilla.

Lisäksi syömisen taitoisilla havaittiin pienempi kahden tunnin plasman glukoosipitoisuus glukoosirasituskokeessa, pienempi paastoinsuliinipitoisuus sekä parempi insuliinisensitiivisyys. Syömisen taidon yhteys metabolisiin tekijöihin välittyi erityisesti painon kautta.

Elintapaohjauksessa huomio syömisen taitoon
Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti säännöllistä ateriarytmiä ja syömiseen keskittymistä kuvaava syömisen taidon osa-alue oli yhteydessä terveyden kannalta myönteisiin metabolisiin tekijöihin. Aittola ehdottaakin, että metabolisten riskitekijöiden pienentämiseksi elintapaohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti riittävän ajan varaamiseen ruokailuun sekä säännölliseen, itselle hyvää tekevän ruoan valitsemiseen ja suunnitteluun.

Syömisen taitoa ei ole aiemmin tutkittu yhtä laajasti tai tyypin 2 diabetesriskissä olevilla, ei myöskään sen yhteyttä glukoosinsietoon tai insuliiniaineenvaihduntaan.

–Tulokset ovat siksi merkittäviä, sillä ne auttavat ymmärtämään ruokavalintojen taustalla vaikuttavia tekijöitä erityisesti tyypin 2 diabeteksen riskissä olevilla, joita yli 30-vuotiaista suomalaisista naisista on 22 prosenttia ja miehistä 28 prosenttia, Aittola toteaa.

–Syömisen taito tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan syömiskäyttäytymisen kuvaamiseen ja tulevaisuudessa sitä voitaisiin käyttää elintapainterventioissa ja terveydenhuollossa arvioitaessa keskeisiä tyypin 2 diabetesriskin ja terveyttä edistävien elintapojen taustalla vaikuttavia tekijöitä.

9.–13.11.2020. vietettävä Ravitsemusviikko pitää esillä ravitsemustiedettä ja yliopistokoulutettuja ravitsemusasiantuntijoita. Ravitsemusviikon keskustelua voi seurata Twitterissä aihetunnisteilla #ravitsemusviikko ja #siksiravitsemustiede.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto

Tutkimusartikkeli:
Tanja Tilles-Tirkkonen, Kirsikka Aittola, Reija Männikkö, Pilvikki Absetz, Marjukka Kolehmainen, Ursula Schwab, Jaana Lindström, Timo Lakka, Jussi Pihlajamäki & Leila Karhunen. Eating Competence Is Associated with Lower Prevalence of Obesity and Better Insulin Sensitivity in Finnish Adults with Increased Risk for Type 2 Diabetes: The StopDia Study. Nutrients 2020, 12(1), 104; https://doi.org/10.3390/nu12010104
StopDia-hanke:
https://sites.uef.fi/stopdia/
@StopDiaFinland

0 Comments

<<Previous

Ajankohtaisia uutisia

Määrittävätkö geenit D-vitamiinin tarpeemme?

Heikko hämäränäkö on liikenneturvallisuusriski

Pimeys paljastaa näkövaivat – tarkastuta silmäsi säännöllisesti

Väitös 20.11. Kolmasosalla suomalaisista purentaelimistön toimintahäiriöitä

Syömisen rytmi ja rentous yhteydessä pienempään keskivartalolihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskiin

Ravintolisätiedotus

Aihepiirit

Arkisto