Blogiarkistot

Luonnollinen vai synteettinen vitamiini?

29/10/2018

0 Comments

Otsikon kysymykseen voidaan vastata  vasta sitten, kun olemme ensin määritelleet mitä luonnollisella ja synteettisellä tarkoitetaan.

Luonnollisen ja synteettisen määrittely on vaikeaa, sillä määritelmiä on monia ja tulkinnat ovat erilaisia. Jos ollaan tarkkoja, täysin ”luonnollisia” vitamiineja saadaan vain syömästämme ravinnosta eli ruoasta.

Koska biokemialliset prosessit ovat monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, on hyvin vaikeaa määritellä mikä vitamiini on luonnonmukainen ja mikä synteettinen. Onkin tärkeää tarkistaa tietolähteet disinformaation välttämiseksi.

Myös tuotteiden valmistajat voivat johtaa harhaan saadakseen tuotteensa paremmin kaupaksi. Tuotteen markkinoija saattaa esimerkiksi sanoa, että C-vitamiini (askorbiinihappo) on peräisin guavasta, kun itseasiassa se tuotetaan hiivan tai muiden mikrobien avulla guava-siirapista. Guava-siirappia käytetään kasvualustana, jonka glukoosia mikrobit käyttävät C-vitamiinin valmistukseen. C-vitamiini siis valmistuu fermentaatioprosessin tuloksena mikrobeista eikä se ole peräisin guava-hedelmästä.

Miten vitamiineja valmistetaan?

Lähes kaikki laadukkaat ravintolisäkäyttöön tarkoitetut vitamiinit valmistetaan nykyisin bioteknisesti fermentoimalla hiivan tai mikrobien avulla. Lopputuotteena saadaan vitamiineja, joiden perusmolekyylirakenne vastaa ruuassa olevia vitamiineja. 2,3

Laadukkaissa ravintolisissä olevat vitamiinit muodostuvat pääosin biofermentaation tuloksena. Fermentaatioprosessi on luonnollinen tapahtuma, joka on verrattavissa hapankaalin käymiseen, oluthiivan muodostumiseen tai suolistomikrobien toimintaan. Tämän prosessin kautta syntyneitä vitamiineja ei voi kutsua synteettisiksi vastakohtana luonnollisille, ruoasta saataville vitamiineille.

On myös hyvä muistaa, että joidenkin vitamiinien kohdalla eristäminen ruoka- tai muista eloperäisistä aineista on välttämätöntä, jos halutaan saada bio-identtisiä vitamiineja, joiden molekyylirakenne vastaa ruoan vitamiineja.

Vain harvoissa tapauksissa vitamiinien valmistukseen käytetään täysin synteettisiä kemiallisia prosesseja. Bioteknisen fermentaatioprosessin jälkeen vitamiinit eristetään, puhdistetaan ja stabiloidaan suoloiksi. Näin ne ovat farmaseuttisen puhdasta laatua, ja säilyvät myös käyttöpäivämäärään asti kaupan hyllyillä tai kotona.

Muun muassa E-vitamiini, D3-vitamiini ja karotenoidit voidaan eristää erilaisista ravintolähteistä. E-vitamiini eristetään kasviöljystä, koska biosynteesin avulla valmistettu E-vitamiini (dl-alfatokoferoli) ei vastaa rakenteeltaan luonnossa esiintyvää d-alfatokoferolia. Karotenoideja, kuten beetakaroteenia eristetään mikrolevistä.

Ajoittain markkinoille tulee uusia vitamiinivalmisteita, joiden ainesosien väitetään kasvavan itsekseen ruokamassassa ja jotka ovat siten 100% luonnollisia. Muut vitamiinivalmisteet ovat näiden valmistajien mielestä laboratoriossa valmistettuja synteettisiä kemikaaleja, joita keho hylkii eikä pysty käyttämään hyväksi.

Käytännössä ratkaisevaa on kuitenkin se, että vitamiinin rakenne on oikea. Ihmisen elimistö ei tunnista onko vitamiini valmistettu bioteknisesti fermentoimalla vai onko se eristetty kasveista tai ruuan mukana tulevaa.

Ns. ”ruoassa kasvatetut” vitamiinit ovat yleensä peräisin hiiva/mikrobiviljelmistä, mutta eristäminen on jätetty suorittamatta ja hiivamassa kuivataan ilmakuivauksella kapselointia varten. Valmistusmenetelmä ei ole huono, mutta hiivan ilmakuivauksessa myös menetetään monia vitamiinien toimintaa myötävaikuttavia kasviravinteita, lisäksi valmisteet eivät sovi välttämättä hiiva-allergisille.

Eristämättömien hiivapohjaisten vitamiinivalmisteiden pitoisuudet kapselia kohden jäävät vähäisiksi. Näiden valmisteiden imeytyvyydestä tai biosaatavuudesta ei ole julkaistu riippumattomia tutkimuksia vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, toisin kuin bioteknisesti fermentoimalla tehdyistä vitamiineista. Vertaisarviointi tarkoittaa, että riippumattomat tutkijat arvioivat tutkimuksen laadun. 2,3

Vitamiinien imeytyminen vaihtelee

Biosaatavuus kuvaa ravintoaineiden imeytymistä, mutta myös sitä miten hyvin ne saadaan perille kohde-elimeen ja soluun. Vitamiinien imeytymiseen vaikuttavat niiden kemiallinen muoto ja ruoan sisältämien kasviravinteiden vuorovaikutukset.

Yksilötasolla vitamiinien imeytymiseen vaikuttaa elimistön vitamiinitase, ruoansulatuksen toimivuus ja erilaiset sairaudet. Jos henkilön elimistössä on jo riittävästi vitamiineja, niiden imeytyminen suolistosta vähenee.

Jossain tapauksessa biofermentaatiolla valmistetut ja eristetyt vitamiinit voivat olla paremmin imeytyviä kuin ruuasta saatavat, erityisesti jos heikko ruuansulatus ei pysty pilkkomaan vaikeasti avattavia proteiinitaskuja, joissa ruuan vitamiinit sijaitsevat. C-vitamiinin imeytymisessä ei ole saatu juurikaan eroja, kun on testattu erilaisia luonnollisia tai synteettisiä C-vitamiinivalmisteita. 4

On kuitenkin osoitettu, että C-vitamiinivalmisteet, jotka sisältävät C-vitamiinin luonnollisia aineenvaihduntatuotteita tehostavat C-vitamiinin toimintaa valkosoluissa. 5  Monilla kasvien sisältämillä kasviravinteilla on samansuuntaisia synergistisiä vaikutuksia vitamiinien kanssa, siksi on eduksi jos vitamiinivalmisteissa on mukana tarkoin valittuja kasvijauheita tai -uutteita. 6

Ruoasta saatavat vitamiinit joudutaan edelleen muokkaamaan aktiiviseen muotoon suoliston tai maksan entsyymien avulla, koska ne eivät ole sellaisenaan toimivia. Ravinnon vitamiinien imeytyminen vaihtelee erittäin paljon riippuen muun muassa kehon vitamiinitaseesta ja ruoansulatuksen toimivuudesta.1

Yhteenveto

Olisi ihanteellista, jos ihmiset saisivat kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet ”monipuolisesta” ravinnosta, mutta nykyihmisen ruokailutottumukset, ruoan prosessointi, valmistus ja säilöntä eivät aina takaa riittävää vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia edes terveillä ihmisillä saati sairailla ja stressaantuneilla. 2

On täysin järkevää käyttää korkealaatuisia eristettyjä vitamiineja, jotka on valmistettu biofermentaation avulla. Mikrobeissa tapahtuva biosynteesi on samankaltainen prosessi kuin vitamiinien biosynteesi kasveissa.

Poikkeuksena ovat E-vitamiini, D3-vitamiini ja beetakaroteeni, joiden luonnossa esiintyvää muotoa ei toistaiseksi saada aikaiseksi biokemiallisin menetelmin.

Imeytymisen ja biosaatavuuden kannalta on tärkeää, että vitamiinien rakenne on bio-identtinen ruoassa olevan muodon kanssa. On myös eduksi jos vitamiinikapseleissa on mukana kasviravinteita, koska niillä tiedetään olevan hyödyllisiä synergisiä terveysvaikutuksia ja ne ovat yhteydessä pienempään riskiin sairastua moniin sairauksiin.

Kasviravinteiden vaikutukset elimistössä näyttäisivät välittyvän muun muassa tulehdus-, solusignaalireittien, entsyymiaktiivisuuksien ja perimäaineksen säätelyn kautta. 1

Kirjallisuusviitteet

1.    Aro A., Mutanen M., Uusitupa M. Ravitsemustiede, Duodecim 4-5 painos (2015).
2.    Vandamme E.J., Revuelta J.L. Industrial Biotechnology of Vitamins, Biopigments, and Antioxidants. Wiley-VCH (2016).
3.    Rehm H.J., Reed G. Biotechnology, Second, Completely Revised Edition.
Wiley-VHC (2001)
4.    Carr A.C., Vissers M.C.M. Synthetic or Food-Derived Vitamin C – Are They Equally Bioavailable? Nutrients 5 (11): 4284-4304. (2013)
5.    Mitmesser S.H., Ye Q., Evans M., Combs M. Determination of plasma and leukocyte vitamin C concentrations in a randomized, double-blind, placebo-controlled trial with Ester-C®. *Springerplus**, 25; 5(1):1161 (2016)*
6.    Jacobs D.R., Steffen L.M. Nutrients, foods, and dietary patterns as exposure in research: a framework for food synergy. Am J Clin Nutr 2003;78(suppl):508S–13S.

Asiantuntijana: Timo Lehto, biokemisti FT

0 Comments

Suomalaiset eivät saa tarpeeksi seleeniä

23/10/2018

0 Comments

Ravitsemusneuvottelukunta päätti taannoin, että seleenisuositusta pitää nostaa. Naisten ja miesten seleenisuositukset nousivat 10 mikrogrammalla: naisten on hyvä saada seleeniä 50 ug vuorokaudessa ja miesten 60 ug.

Sydänlihaksen rappeuman, sydän- ja verisuonisairauksien sekä eräiden syöpien riski voi lisääntyä seleenin puutteen vuoksi.

Vaikka seleeniä lisätään lannoitteisiin, suomalaiset eivät tunnu saavan sitä tarpeeksi. Luomutuotteissa seleeniä on hyvin vähän, sillä lannoitteita ei käytetä.

Liha, maito ja täysjyvävilja – hyviä seleenin lähteitä

Seleenin tärkeimpiä lähteitä ovat liha ja lihavalmisteet, maito ja maitovalmisteet ja täysjyvävilja. Hyvän ja turvallisen seleenin saannin ylärajana pidetään 300 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Seleeni on myös kilpirauhasen kannalta elintärkeä aine. Sitä tarvitaan normaaliin toimintaan, mutta erityisesti laiskasti toimivan kilpirauhasen kanssa seleenin osuus on merkittävä. Monilla kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä on seleenin puute.

10 parasta seleenin lähdettä:

1. Parapähkinä 1900 µg / 100 grammaa
2. Munuainen 135 ug / 100 grammaa
3. Tonnikala, vedessä 78 ug / 100 grammaa
4. Anjovis 68 ug / 100 grammaa
5. Seesaminsiemen 49 ug / 100 grammaa
6. Naudan maksa 46 ug / 100 grammaa
7. Savustettu siika 45 ug / 100 grammaa
8. Korvasieni 39 ug / 100 grammaa
9. Poronliha 35 ug / 100 grammaa
10. Lohifilee 30 ug / 100 grammaa

Lähde: Fineli

0 Comments

Ubikinoni – tutkittua suojaa sydämelle

17/10/2018

0 Comments

Tuore tutkimus osoittaa, että ubikinonin käyttö ylläpitää ikääntyvien ihmisten terveyttä pitkäkestoisesti.

Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on elimistön energiantuotannolle välttämätön vitamiinin kaltainen yhdiste, jota esiintyy ihmisen kaikissa soluissa, muun muassa lihassoluissa. Mitä enemmän solu tarvitsee energiaa, sitä enemmän ubikinonin merkitys kasvaa.

Sydän on tärkeä lihas

Ruotsin Karoliininen sairaala ja Linköpingin yliopisto tutkivat yli 400 iäkästä ruotsalaista naista ja miestä viiden vuoden ajan. Puolet tutkimukseen osallistuneista sai ubikinonia ravintolisänä, puolet lumevalmistetta.

Tutkimus osoitti, että ubikinonin käyttäjillä oli lähes 50 prosenttia pienempi sydänkuolleisuuden riski kuin lumelääkkeiden käyttäjillä. Tulokset julkaistiin arvostetussa Journal of Cardiology -lehdessä, ja ne saivat laajaa huomiota maailmalla.

Tuorein jatkotutkimus osoitti, että vielä 12 vuoden jälkeen aloittamisesta riski sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuteen oli 40 prosenttia pienempi kuin lumevalmisteilla.

Lähteet:
Alehagen U, et al. Cardiovascular mortality and N-terminal-proBNP reduced after combined selenium and coenzyme Q10 supplementation: A 5-yeas prospective randomized double-blind placebo-controlled trial among elderly Swedish citizens. Int J Cardiol. 2012. Alehagen U, Aaseth J, Alexander J, Johansson P. (2018), Still reduced cardiovascular mortality 12 years after supplementation with selenium and coenzyme Q10 for four years: A validation of previous 10-year follow-up results of a prospective randomized double-blind placebo-controlled trial in elderly. PLoS One. 2018 Apr 11;13(4):e0193120

0 Comments

Kurkuma on vahva antioksidantti

16/10/2018

0 Comments

Kurkumasta on tullut muutamassa vuodessa hyvin suosittu monien maustehyllyillä, vaikka sillä on jo vuosituhansien historia Aasian ruoka- ja rohdosperinteessä.

Rohdoskäytössä kurkuma on tullut tutuksi myönteisillä ruoansulatusvaikutuksillaan, mutta nykytutkimus on osoittanut kurkuman olevan myös erittäin vahva antioksidantti, joka hillitsee tehokkaasti tulehduksia. Vuoden 2010 rohdoskasviksi valittu kurkuma maustaa ruoan maukkaaksi ja kauniin väriseksi – ja se on samalla hyväksi terveydelle.

Kurkumaa viljellään pääasiassa Aasiassa, Afrikassa ja Intiassa. Intia on kurkuman suurin tuottaja. Suomessa kurkuma lakastuu talveksi, mutta juurakko voi talvehtia esimerkiksi kellariolosuhteissa.

Kurkuma on inkiväärin (Zingiberaceae) sukuinen monivuotinen ruohokasvi, jolla on torvimaiset kukat ja lyhyt juurakko. Kurkuman juuresta saadaan voimakkaan keltaista maustejauhetta, jota käytetään mm. curry-mausteseoksessa. Kurkuman maku on aromaattinen ja hieman kitkerä.

Tuhansien vuosien perinteet

Kurkumaa on käytetty tuhansia vuosia intialaisessa ayurveda-lääkintäperinteessä. Sitä pidetään puhdistavana, ruoansulatusta parantavana, kuumetta laskevana, tulehduksia lievittävänä ja maksaa hoitavana kasvina. Myös perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä kurkumaa on käytetty maksan ja sapen vaivoihin.

Arabit toivat kurkuman Eurooppaan, ja sitä kutsutaan usein “Intian sahramiksi". Euroopassa kurkuman fytoterapeuttinen käyttö on aikaisemmin ollut melko vähäistä ja liittynyt pääosin vain ruoansulatusvaivoihin ja ruokahaluttomuuteen. Viime vuosina länsimaiset tutkijat ovat nostaneet kurkuman uudelleen tutkimuspöydälle, kun rohdoksen monipuoliset terveysvaikutukset ovat alkaneet tulla esiin.

Kurkuman juurakko sisältää pääasiallisena vaikuttavana aineena kurkuminoideja (mm. kurkumiinia). Juurakossa on myös eteerisiä öljyjä. Tutkijat ovat osoittaneet, että kurkumiini hillitsee tehokkaasti tulehduksia ja kipua, mikä puolustaa kurkuman käyttöä kansanlääkinnässä reumatismin, niveltulehduksen, ihottuman, astman, psoriaasin ja muiden tulehdussairauksien hoidossa.

Kurkumiinin on todettu vähentävän kaasun muodostusta suolistossa. Kurkumalla on antioksidanttisia ja bakteereja torjuvia vaikutuksia. Sopiva annosmäärä on 1,5 - 3 grammaa kurkumaa

Suuret annokset kurkumaa voivat ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa pahoinvointia. Verenohennuslääkkeiden käyttäjien tulisi mainita kurkumatuotteiden käytöstä myös lääkärille. Kurkuman rohdoskäyttöä tulee välttää raskauden tai imetyksen aikana. Maustekäyttö pieninä annoksina on kuitenkin sallittua.

Lähteet:
Ravintolisäwiki
1. Aggarwal BB, Kumar A, Bharti AC Anticancer potential of curcumin: preclinical and clinical studies Anticancer Res 2003;23/1A:363-398
2. Chainani-Wu N Safety and anti-inflammatory activity of curcumin: a component of turmeric (Curcuma longa) J Altern Complement Med 2003;9(1):161-8
3. Thamlikitkul V Randomized double blind study of curcuma domestica Val. For dyspepsia J Medical Assoc Thailand 1989;72:613-620
4. Fujisawa S, Atsumi T, Ishihara M, Kadoma Y Cytotoxicity, ROSgeneration activity and radicalscavenging activity of curcumin and related compounds. Anticancer Research 2004;24:563-569
5. Mahady GB, Pendland SL, Yun G, Lu ZZ Turmeric (Curcuma longa) and curcumin inhibit the growth of Helicobacter pylori, a group 1 carcinogen Anticancer Res 2002;22:4179-4181
6. Häringer E, "Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40
7. Fitomedicine e Nutrienti 2E. Editors P. Pietta, A. Pietta; GMR Press.1998, p. 63
8. Repertorio Fitoterapico 2.Edit., OEMF Press.1996, p. 161
9. Monografie ESCOP Le basi scientifiche die prodotti fitoterapici 1E Italiana. Planta Medica Edizioni.2006, p. 129-141
10. Häringer E, ""Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte"", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40
11. Luper S,"" A review of plants used in the treatment of liver disease: part two"", Altern Med rev. 1999;4(3):178-188
12. Song EK et al., ""Diarylheptanoids with free radical scavening and hepatoprotective activity in vitro from Curcuma longa"", Planta Med. 2001;67(9):876-877
13. Miyakoshi M et al., ""Hepatoprotective effect of sesquiterpenes in turmeric"", Biofactors. 2004;21(1-4):167-170
14. van Wyk B-E, "Handbuch der Nahrungspflanzen", 2005, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany
15. Wichtl M (editor), "Teedrogen und Phytopharmaka", 4. überarb. Auflage, 2002, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany
16. HagerROM 2004: Hagers Handbuch der Drogen und Arzneistoffe, 2005, Springer Verlag GmbH & Co. KG, Heidelberg, Germany
17. Herbal Remedies/ Heilpflanzen, Version 5, 2003, medpharm GmbH Scientific Publishers, Stuttgart, Germany
18. Brunner U, "Curcumin schützt Neurone", Pharm. Ztg. 2002;147(1/2):34
19. Buckenhüskes HJ, "Zur Diskussion über das Vorkommen biologisch aktiver Substanzen in Kräutern und Gewürzen", Z. Arzn. Gew. Pfl. 2005;10(4):172-179 monografiat: ESCOP Monograph Second Edition Thieme Verlag 2003 WHO Monographs on selected medicinal Volume 1 World Health Organisation, Geneva 1999.

0 Comments

Aira Samulin: Asenne vaikuttaa kaikkeen

15/10/2018

0 Comments

Aira Samulinilta, 91, kysytään usein mikä on hänen terveytensä ja jaksamisensa salaisuus. Asenne, mieliala ja terveet elämäntavat, hän vastaa.

Aira Samulin kertoo heti aluksi hauskan jutun; hän sanoo katsovansa nykyään mitä hän syö, mutta ei juurikaan sitä mitä hän juo. 91 vuoden kunnioitettava rajapyykki on ylitetty ja punaisista hiuksistaan tunnettu upea Aira on edelleen valovoimainen ilmestys.

Mikä on Aira Samulinin hyvinvoinnin salaisuus?

Aira vannoo säännöllisen venyttelyn ja liikunnan nimeen. Lisäksi hän pitää terveellisestä ruoasta. Kala- ja kasvispainotteinen ruokavalio sopii Airalle loistavasti.

– Isäni oli urheilija. Hänen lajejaan olivat hiihto, suunnistus ja ammunta. Minäkin olen liikkunut paljon lapsesta asti - ja voitin kaikki hiihtokilpailut. Tanssi on ollut minulle rakas laji koko elämäni. Tanssissa voi heittäytyä musiikin vietäväksi. Se on parasta. Myös tunteet voi ilmaista tanssin avulla. Suosittelen tanssia kaikille, Aira Samulin sanoo.

Terveellisen ravinnon lisäksi Aira syö säännöllisesti myös ravintolisiä, kuten Omega-3 -kapseleita, muistikapseleita ja täsmätuotteita nivelille, kurkuma- ja D-vitamiini- sekä B-vitamiinitabletteja ja ubikinolikapseleita.

– Olen käyttänyt luontaistuotteita 1960-luvulta lähtien. Omegat ja tanssi yhdessä pitävät aivot vireinä. Vaikka olisi kuinka ikää, kannattaa elää kuin viimeistä päivää. Huumori auttaa monessa asiassa ja aina voi nauraa itselleen. Ilo ja ääneen nauraminen ovat kuin terapiaa, Aira juttelee.

Kauneus kumpuaa aitoudesta

Kahdeksalla vuosikymmenellä yrittäjänä toiminut Aira Samulin on nähnyt elämänsä aikana kaikenlaista. Hän arvostaa aitoutta. Airan mukaan kenenkään ei tarvitse yrittää olla kaunis, jos on aito ja juuri sellainen kun on. Liikunnan avulla voi oppia tuntemaan itseään ja kehoaan.

– Ja muistakaa, kun lantio liikkuu, se vahvistaa samalla myös tärkeitä lantionpohjanlihaksia.

0 Comments

Ajankohtaisia uutisia

Luonnollinen vai synteettinen vitamiini?

Suomalaiset eivät saa tarpeeksi seleeniä

Ubikinoni – tutkittua suojaa sydämelle

Kurkuma on vahva antioksidantti

Aira Samulin: Asenne vaikuttaa kaikkeen

Ravintolisätiedotus

Luokat

Arkisto