Ajankohtaista ravintolisistä - Ravintolisätiedotus

Perimä paljastaa riskit – geenitestit mahdollistavat yksilöllisen hoidon

26/6/2018

Geenitestejä hyödynnetään terveydenhoidossa vielä hyvin vähän, vaikka niiden avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi lääkkeiden yksilöllinen sopivuus. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vain noin seitsemälle prosentille suomalaista on tehty geenitesti, mutta 67 prosenttia uskoo niiden merkityksen kasvavan tulevaisuuden terveydenhuollossa.

Oletko ajatellut, mitä siitä seuraisi, jos periytyvät sairaudet voitaisiin tunnistaa ja hoitaa täsmälääkkeellä jo ennen sairastumista? Geneettisiä ominaisuuksia ja perinnöllisten sairauksien alttiutta selvittäviä testejä on jo käytössä, mutta tulevaisuudessa ne mullistavat monen sairauden hoidon. Esimerkiksi Alzheimerin taudin hoito saattaa muuttua juuri genetiikan kehityksen ansiosta.

– Geenitestejä voidaan tehdä mielenkiinnosta esimerkiksi sukututkimuksen yhteydessä, mutta niistä on enemmän hyötyä periytyvien sairauksien riskien sekä lääkeaineiden sopivuuden ja oikean annostelun selvittämisessä. Geeneistä riippuen jotkut lääkeaineet toimivat yhdellä, mutta voivat aiheuttaa toisella haittavaikutuksia, kertoo kliinisen tutkimuksen ja biopankkitoiminnan johtaja Lasse Parvinen Terveystalosta.

Rokotteella Alzheimerin tautia vastaan?
Lasse Parvisen mukaan geenitestien hyödyntäminen on vielä hyvin vähäistä, mutta hän arvioi, että lähitulevaisuudessa sairauksia voidaan yhä useammin hoitaa geneettisin perustein.

Samoin uskovat suomalaiset: vain noin seitsemälle prosentille on tehty geenitesti, mutta 67 prosenttia uskoo testien merkityksen kasvavan tulevaisuuden terveydenhuollossa, selviää Terveystalon maaliskuussa 2018 teettämästä kyselytutkimuksesta.

Alan kehittyminen mahdollistaa uudet hoitomuodot. Sopivan lääkityksen määrittelyn jälkeen seuraava askel on geenitestien hyödyntäminen oikea-aikaisen lääkityksen aloittamisessa, jolloin sairastuminen voidaan mahdollisesti välttää. Genetiikalla voi tulevaisuudessa olla siten merkittävä rooli esimerkiksi parantumattoman Alzheimerin taudin hoidossa.

– Potilailla on geenitestien myötä entistä enemmän toivoa. Alzheimerin tautia on tutkittu paljon, ja rokotteena annettavat täsmälääkkeet ovat parhaillaan käynnissä olevissa tutkimuksissa osoittautuneet lupaaviksi. On mahdollista, että genetiikan merkitys on Alzheimerin taudin kehittymisessä suurempi kuin tähän asti on ajateltu. Nykyään Alzheimerin tauti havaitaan usein vasta sen edettyä jo melko pitkälle, mutta jatkossa geenitiedon hyödyntäminen mahdollistaa riskiryhmään kuuluvien henkilöiden helpon löytämisen, kertoo geriatrian erikoislääkäri, muistisairauksiin erikoistunut dosentti Minna Raivio Terveystalosta.

Tutkimusta tarvitaan edelleen
Periytyvien sairauksien lisäksi myös muita terveysriskejä voidaan seuloa testien avulla. Esimerkiksi sydänkohtausriski, vatsa-aortan laajentuma tai laskimotukosriski voidaan selvittää jo ennen hengenvaarallista kohtausta, tukosta tai aortan repeämää.

– Jos sopiva hoitomuoto on olemassa tai sairastuminen voidaan ajoissa tehdyn testin avulla välttää kokonaan, on erityisesti periytyvien sairauksien seulominen geeni- tai riskitestien avulla kannattavaa. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta testejä voidaan hyödyntää terveydenhuollossa entistä paremmin, Parvinen sanoo.

Geenitutkimuksen kehittämisessä merkittävässä roolissa ovat biopankit, joihin kootaan verinäytteitä ja tietoja lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Suomessa biopankit kuuluvat kansalliseen FinnGen-kärkihankkeeseen, joka pyrkii kehittämään täsmälääkkeitä periytyviin sairauksiin. Terveystalo on Suomen ensimmäinen yksityinen terveysalan toimija, joka on hankkeessa mukana.

– Meille on tärkeää olla mukana kehittämässä alaa eteenpäin. Biopankkimme tehtävänä on tukea lääketieteellistä tutkimusta ja sitä kautta edistää terveyttä. Selvitämme sairauksien syitä ja tuemme terveydenhoidossa käytettävien tuotteiden ja hoitojen kehittämistä. Biopankkien avulla parantumattomatkin perinnölliset sairaudet saatetaan tulevaisuudessa osata taltuttaa, Parvinen sanoo.

*Lähde: Maaliskuussa 2018 toteutettu kyselytutkimus. Tutkimuksen tilasi Terveystalo ja suunnitteli Pohjoisranta Burson-Marsteller. Aineistona kyselyssä oli 1 000 vastaajan otos suomalaisista. Lähtöotos on kansallisesti edustava.

Magnesium - elintärkeä terveytemme kannalta

11/6/2018

Magnesium on tärkeämpi kuin usein arvaammekaan. Magnesiumin puutos saattaa aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja. Magnesiumia saa monista lähteistä – myös luontaisesti. Kesähelteillä magnesium on erityisen tärkeä!

Magnesiumin puutosta ilmenee helposti esimerkiksi diabeetikoilla ja keliaakikoilla. Magnesiumilla on keskeinen rooli esimerkiksi aineenvaihdunnan ja solutoiminnan säätelyssä. Kun saat tarpeeksi magnesiumia, vältyt suonenvedoilta, et ole uupunut ja lihaksesi toimivat moitteettomasti.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä on 350 milligrammaa ja naisilla 280 milligrammaa päivässä. Monipuolisesti ja terveellisesti ruokaileva, perusterve ihminen saa magnesiumia helposti ruoasta ja voi käyttää tarpeen mukaan ravintolisiä tai magnesiumia sisältäviä ”jaksamismineraaleja”, kuten ruususuolaa.

Aikuisen kehossa on 20-28 grammaa magnesiumia, josta suurin osa on luustossa ja lihaksissa. Magnesium säätelee mm. elintärkeitä entsyymitoimintoja, ylläpitää normaalia proteiinisynteesiä ja siten edistää hermoston ja lihasten normaalia toimintaa.

Magnesiumia tarvitaan myös hermo- ja lihasimpulssien syntymiseen ja se ylläpitää elektrolyyttitasapainoa. Magnesiumlisä onkin usein paikallaan etenkin urheilijoilla, sillä sitä tarvitaan lihas- ja sydänsolujen energiantuotantoon ja energia-aineenvaihdunnan ylläpitoon. Magnesium on myös olennainen luuston ja hampaiden kunnossa pitämisessä.

Mistä magnesiumin puutos johtuu?
Magnesiumin puutoksen syynä on usein se, että sitä poistuu elimistöstä äkillisesti. Syy voi olla rankassa liikunnassa tai sairaudessa, kuten suoliston imeytymishäiriössä (keliakia). Tällöin elimistöön voi kehittyä puutostila.

Magnesiumia poistuu kehosta myös virtsan mukana esimerkiksi nesteenpoistolääkkeiden käytön aikana tai diabetesta sairastavilla silloin, kun huonon sokeritasapainon vuoksi virtsaneritys on suurta.

Myös pitkään jatkuneessa ripulissa sekä suoliavanteiden yhteydessä magnesiumia voi poistua suuria määriä ulosteiden mukana. Lisäksi runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö voi olla syynä magnesiumin puutteeseen.

Hyviä magnesiumin lähteitä ovat esimerkiksi pähkinät, vihannekset ja täysjyvävilja. Myös banaanissa on runsaasti magnesiumia. Magnesiumia saa myös ravintolisinä.

Tunnista magnesiumin puutos ajoissa:

1. Usein toistuvat flunssat
Ensimmäiset magnesiumin puutostilan oireet ovat hyvin yleisiä flunssaoireita, kuten ruokahalun menettäminen, huonovointisuus, väsymys ja heikotus.

2. Kihelmöintiä ja tunnottomuutta
Kun magnesiumin puutostila pahenee, jotkut voivat kokea kehossaan tunnottomuutta ja kihelmöintiä. Keskushermosto tarvitsee magnesiumia toimiakseen kunnolla. Jos tunnottomuutta ja kihelmöintiä esiintyy usein, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.

3. Lihasten nykimistä ja kramppeja
Lihasten nykiminen ja krampit saattavat kertoa siitä, että magnesiumia saa ruokavaliosta liian vähän.

4. Sydämen vajaatoiminta
Magnesium on tärkeä mineraali sydämen ja muiden lihasten sekä energia-aineenvaihdunnan toiminnassa. Sen puute saattaa altistaa sydän- tai verisuonitaudeille. Esimerkiksi rytmihäiriöt saattavat viitata siihen, että et saa tarpeeksi magnesiumia.

Tunne ihosi - suojaudu auringolta!

1/6/2018

Ihosyöpien määrä on jatkuvassa kasvussa ja ihomelanoomaa todetaan yhä useammin myös nuorilla aikuisilla.

Ihomelanooman vaaratekijöitä ovat ihon toistuvat palamiset erityisesti nuoruusiällä, kun muiden ihosyöpien sairastumisriskiä kasvattaa ihon saama UV-säteilyn kokonaismäärä.
UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Myös solariumin säteily lisää ihosyöpävaaraa, eikä solariumrusketus suojaa auringonpaisteelta, toisin kuin usein luullaan.

UV-säteily on petollista

Aurinko on upea valontuoja, mutta samalla salakavala seuralainen. Ihon palaminen ei näy heti, vaan se ilmenee aikaisintaan 6 tunnin kuluttua näkyvänä punoituksena ja jopa rakkuloina. Punoitus on voimakkainta noin 24 tuntia auringonvalolle altistumisesta.

Ruskettuminen johtuu auringonvalon aiheuttamasta ihosolujen DNA-vauriosta. DNA-vaurio ns. käynnistää pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumisella iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta.

UV-säteily heikentää elimistön puolustuskykyä

Aurinko saattaa laukaista esimerkiksi huuliherpeksen tai hengitystieinfektion. Immuunivasteen heikkeneminen voi lisäksi edistää ihosyövän kehittymistä.

On hyvä muistaa, että UV-säteily vahingoittaa myös silmiä. Äkillisen liika-altistuksen merkki on sarveiskalvojen tulehdus (lumisokeus), ellei silmiä ole suojattu aurinkolaseilla.
Pitkäaikainen UV-säteilyaltistus lisää harmaakaihin riskiä.

Myöskään D-vitamiinin vuoksi ei auringossa tarvitse oleskella. D-vitamiinia saa helposti ravinnosta ja vitamiinivalmisteista ilman ihosyöpäriskiä.

Tunnista ihotyyppisi

Tutustu omaan ihotyyppiisi, niin osaat suojautua auringolta oikein. Mikäli kuulut iholtasi helposti palaviin, kuulut riskiryhmään. Muita palamisherkän ihon tunnusmerkkejä ovat vaaleat tai punertavat hiukset, pisamat, siniset silmät ja vaalea iho, ts. valoihotyypit I ja II.

I Ei rusketu, palaa aina. Punertavat tai vaaleat hiukset, pisamat, hyvin vaalea iho

II Ruskettuu hieman, palaa usein. Vaalea iho, siniset silmät

III Ruskettuu, palaa silloin tällöin. Tummanvaaleat tai ruskeat hiukset, siniset silmät

IV Ruskettuu helposti, palaa joskus. Tummat hiukset, usein ruskeat silmät

V Iho tummuu ruskettuessa, palaa erittäin harvoin. Ruskea/värillinen (ei musta) iho

VI Ei pala. Musta iho.

Lisäksi ihosyövän vaaratekijöitä ovat runsasluomisuus, epätyypilliset luomet sekä lähisuvussa todettu melanooma. Myös jotkin lääkkeet voivat lisätä ihon palamisherkkyyttä. Tämä kannattaa varmistaa aina omalta lääkäriltä.

Nauti auringosta turvallisesti

Turvallisin tapa nauttia auringosta on viettää keskipäivää varjossa. Sekään ei tosin yksin riitä, sillä iho voi varjossakin saada UV-säteilyä jopa puolet siitä mitä suorassa auringonpaisteessa.

Pitkähihaiset vaatteet ovat hyvä keino estää ihon palamista. Aurinkosuojavoiteet auttavat vasta vaatteella suojaamisen jälkeen. Iho haihduttaa lämpimässä säässä runsaasti nestettä, kuivumistilaa on syytä ehkäistä nauttimalla runsaasti vettä. Auringon säteilyn määrään vaikuttavia tekijöitä on kuvattu taulukossa

Näin nautit auringosta ilman palamista:

- Vältä keskipäivän aurinkoa (siesta, varjo) klo 11–15, hyvin valoherkillä klo 10-16. Suomessa tämä koskee etenkin loppukevättä ja kesää.
- Tarkkaile UV-indeksiä (UVI) myös matkakohteessa. Suojautuminen on tarpeen kun UVI on vähintään 3.
- Oman varjon pituus on hyvä käytännön UV-mittari. Mitä lyhyempi varjo on, sitä suurempi on palamisvaara.
- Suojaa silmät aurinkolaseilla ja käytä päähinettä ja suojaa ihoa vaatteilla.
- Suojaa paljas iho riittävän ison suojakertoimen auringonsuojatuotteella jo 15-30 minuuttia ennen ulos menoa. Lisää voidetta noin 2 tunnin välein.
- Käytä rannalla tai uidessa vedenkestävää aurinkovoidetta, ja lisää sitä aina uinnin ja kuivaamisen jälkeen.
- Levitä aurinkovoidetta huolellisesti joka paikkaan ja riittävän runsaasti.
- Vauvojen ja pikkulasten ihoa ei saa altistaa voimakkaalle auringonvalolle.
- Jos joudut olemaan vauvan kanssa ulkona klo 10-16 välillä, pysyttele varjossa.
- Suojaa vauvaa luonnollisin keinoin vaunuilla, rattaiden kuomulla ja päivävarjolla sekä sopivalla vaatetuksella ja silmiä aurinkolaseilla.
- Vauvoille ei pidä käyttää aurinkovoiteita. Jos voidetta on olosuhteen vuoksi pakko käyttää, valitse lapsille tarkoitettu tuote.
- Kuumalla säällä vauvaa voi uhata lämpöhalvaus. Anna riittävästi juotavaa, huolehdi, ettei lämpötila vaunuissa tai autossa nouse liian korkeaksi.
- Älä vie lasta aurinkoon klo 11-15 välillä.
- Valitse varjoisia leikkipaikkoja.
- Käytä lapsella päähinettä, joka suojaa myös kasvoja ja niskaa. Suojaa lapsen silmät aurinkolaseilla.
- Uimarannalla lapsella on suositeltavaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia auringonsuojavaatteita ja uimapukuja.
- Paljaat ihoalueet tulee suojata lapsille tarkoitetulla vähintään SPF 50 ja UVA-suojan sisältävällä auringonsuojavoiteella, jota pitää lisätä aina uinnin jälkeen ja muuten vähintään 2 tunnin välein. Lapsille suositellaan ensisijassa epäorgaanisia (titaania tai sinkkiä sisältäviä), valoa ihosta pois heijastavia auringonsuojavoiteita kemiallisesti UV-säteilyyn reagoivien voiteiden sijaan.

Käytä aurinkosuojavoiteita oikein

Aurinkosuojavoiteet täydentävät varjon, siestan ja vaatetuksen antamaa suojaa. Voiteiden turvin ei kuitenkaan kannata pitkittää auringonpaisteessa oleskelun aikaa.

- Levitä aurinkosuojavoide iholle noin puoli tuntia ennen ulos menoa ja lisää voidetta parin tunnin välein sekä aina uinnin ja ihon kuivaamisen jälkeen.
- Laita voidetta runsaasti, sillä suoja perustuu osin paksuun voidekerrokseen. Kerta-annos on noin 30 ml eli pari ruokalusikallista.
- Vaalean, hyvin palamisherkän ihon suojauksessa käytettävän suojakertoimen (SPF) pitää olla vähintään 30 ja sisältää UVA-suoja.
- Lasten suojavoiteissa SPF:n on hyvä olla 50 tai 50+.

Lähde: Duodecim Terveyskirjasto